Tällainen asia konkretisoitui (vihdoin ja viimein) pääkopassani äsken aamuteetä juodessa: kuinka turha ja vaarallinen keksintö luottokortti oikeasti onkaan väärissä käsissä. Koskee tietysti samalla myös pikavippejä ja oikeastaan kaikkea rahaa jota et ole itse työllä/pääomatulona ansainnut etukäteen.
Itselläni on ollut luottokortti muistaakseni vuodesta 2010 asti. Vuonna 2011 ostin luottokortilta nostetulla 2500e summalla auton koska mielestäni pankista haettu autolaina olisi tullut vielä kalliimmaksi. Vuoden 2013 joulukuussa olin saanut maksettua sen melkein kokonaan joten ostin päälle 1000e arvoisen tietokoneen, tai siis tietokoneen osat jotka kasasin itse sitten kokonaiseksi paketiksi. Uusi tietokone vaati tietysti pelejä jotta tehot saadaan käyttöön, kenties 1500e arvoinen paketti siis yhteensä. Noiden lisäksi sieltä on tullut osteltua pitkin matkaa sitä sun tätä tarpeellista ja todella tarpeetontakin, aina se on laskua maksaessa vituttanut miksei taaskaan voinut odottaa paria kuukautta että olisi ollut omalla tilillä vaadittavat rahat ostoksiin.
Minullahan on asiat sinänsä hyvin etten tykkää velasta. En halua olla veloissa enempää kuin on pakko joten aloin samantien luottoa otettuani maksaa sitä suunnitelmallisesti takaisin. Minimilyhennys taisi olla muistaakseni 160e/kk joten maksoin useimpina kuukausina 200e ja joinakin muistaakseni jopa enemmän. Näin luottoa pitäisikin käyttää isommissa ostoksissa, ostetaan yksi tuote jos on pakko ja se maksetaan pois ennen kuin otetaan luottoa seuraavaan kohteeseen. Mieluummin tietysti säästetään etukäteen ettei tarvitse luottoa ottaa ollenkaan.
Mutta otetaan mukaan se normaali tapa jolla ihmiset velkaantuvat luottokorttien kautta, kutsutaan henkilöä vaikka Pertiksi. Pertillä on luottokorttivelkaa 500e pakollisesta pesukoneen ostosta koska hänellä ei ole hätävararahastoa. Pertti maksaa järkevänä ihmisenä ensimmäisen lyhennyksen 200e, mutta siihen hupenee palkan ylimääräinen osuus joten kun seuraavassa kuussa autosta hajoaa rengas niin hän joutuu ottamaan tuon 200e Visalta uudestaan käyttöön jotta saa kaksi kappaletta renkaita autoon. Seuraa hiljainen työkausi jolloin Pertti lyhentää vain minimilyhennykset ja homma näyttää hyvältä joka kasvattaa itseluottamusta ja tuntoa että hommat hoituu hyvin. Kun velkaa on jäljellä 200e Pertti ajattelee hoitaneensa luottovelan maksamisen loistavasti ja ostaa uuden 52" Hyper-super-plasma-expander-television hintaan 1000e koska "vanha on aivan turhan pieni ja rikkikin se menee varmasti kohta". Siinä on sitten velkaa 1200e jota Pertti ei saa edelleen lyhennettyä minimiä enempää koska tuo uusi televisio vie sähköä aivan saatanasti korottaen osaltaan sähkölaskua ja vieden huomion lisätienestien hankkimisesta sohvalla makaamiseen. Seuraavaksi television pienet integroidut kaiuttimet alkavat nyppiä joten seuraksi pitää saada 500e kotiteatteri, eihän se mitään haittaa koska luotolla on vielä reilusti tilaa ennen kattoa?
Lopulta ollaan tilanteessa jossa Pertti on pikkuhiljaa hilannut luottokorttivelkaansa kohti tappia maksamatta vanhoja välissä pois, siellä voi olla pahimmillaan kertynyttä saldoa monesta tuotteesta samaan aikaan ja korko&minimilyhennys nousevat koko ajan. Jos Pertti olisi fiksu niin mitä hän tekisi? Laittaisiko hän luottokortin kahtia ja ryhtyisi säännöllisesti maksamaan tuota velkaansa pois tekemättä uutta? VAI voisikohan hän hakea luottokorttia tai jopa pikavippiä toiselta luotottajalta jolla maksaisi pois tuota ensimmäistä luottovelkaa ja käyttäisi sitä uutta korttia sitten hätävarana pahan päivän varalle? Hmmmmm kuulostaapa mielenkiintoiselta, tätä vaihtoehtoa sietää Pertin mielestä tutkia ja oikeasti jopa harkita vakavasti!
Tässä vaiheessa se homma karkaa lopullisesti käsistä jos mennään toisen kortin puolelle ja takaisinmaksu tulee olemaan karvasta kalkkia kyynelten kera. Mutta ymmärtävätkö kaikki ihmiset tätä? Mielestäni noita kolmen tai useammankin tappiinsa viritetyn luottokortin ja pikavippihelvetin omistajia on Suomessakin aivan riittävästi todistamaan päinvastaista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti