Paratiisin paperit - miksi "harmaa" verosuunnittelu koskee myös sinua

Moni on luultavasti viime päivinä lukenut mediasta uusimmasta tietovuodosta joka on ristetty Paratiisin papereiksi. Se on sukua muutaman vuoden takaisille Panaman papereille jotka aloittivat suhteellisen vilkkaan keskustelun verosuunnittelusta ja siitä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei ole hyväksyttävää verojen välttelyä.

Tietovuoto paljastaa maailman veroparatiiseihin rekisteröityneitä yrityksiä, poliitikkoja, rikkaita viihdejulkkiksia, urheilutähtiä, jne. taloudellisesti vahvoja tahoja. Onpahan mukana myös valtiotason toimijoita kuten yhdistyksiä ja yrityksiä jotka saavat rahoitusta julkiselta puolelta, esimerkiksi suomalainen Finnfund.

Finnfund

Finnfund on Suomen valtion kehitysrahasto joka sijoittaa varoja kehittyvien maiden erilaisiin projekteihin. Kansalaisjärjestö Finnwatchin tekemän syytteen mukaan rahasto harrastaa aktiivista verosuunnittelua veroparatiisien kautta, uutinen aiheesta Ylen sivuilla. Veroparatiisin kautta kierrätettynä idea on välttää tuplaverotusta eri maissa, rahastosta ulos myönnettävien rahavarojen vastaanottajan on tarkoitus olla vastuussa verojen maksamisesta omassa maassaan. Tätä ei ilmeisesti ole aukottomasti valvottu ja kun asiasta on nyt kysytty, on voitu vedota kätevästi salassapito- ja yrityssalaisuuksiin.

En ole vielä keksinyt oikeasti pätevää syytä tälle kikkailulle koska Suomen lain mukaan sijoitusrahastot ovat verovapaita yhteisöjä. Osaako joku sanoa mistä tämä johtuu? Vai onko kehitysrahasto ja sijoitusrahasto byrokratian silmissä niin erilaisia toimijoita vaikka käytännössä harrastavat tässä tapauksessa ainakin osittain ihan samanlaista sijoitustoimintaa?

Ongelmallista tästä veroparatiisikierrätyksestä tekee nimenomaan avoimuuden ja seurannan vaikeutuminen. Suomessa toimiva rahaston työntekijä ei varmasti pysty seuraamaan kaikkea raha- ja veroliikennettä jota toisella puolen maapalloa tapahtuu rahaston sijoituskohteissa. Näihin ongelmiin on liitetty myös korruptiota, ihmisoikeusloukkauksia ja rahanpesua kohdemaissa, rahoilla on taipumuksena kulkea paikallisten hyväosaisten päättäjien kautta jotka vetävät välistä oman osuutensa, monesti suurimman osan avustuksista.

Yhtiöt

Brittiläinen BrightHouse maksoi viime vuonna lähes 215 miljoonan euron voitoistaan veroja vain kahdeksan miljoonaa euroa.

Nike harjoittaa miljardien eurojen verosuunnittelua paratiisien ja laissa olevien porsaanreikien kautta. Samaa tekevät menestyvät teknologiafirmat Apple ja Google, ruoka- ja juomafirmat McDonalds sekä Starbucks (linkit uutisessa).

Näitä esimerkkejä on antaa vaikka miten paljon, verojen välttely on niin tavanomaista ja koneisto joka tuota suunnittelee niin järjettömän kokoinen ettei tavallinen veronmaksaja voi tuota edes käsittää. Ja tavoitteenahan firmoilla ei ole maksaa tuotteiden tekijöille aasialaisessa hikipajassa yhtään sen kymmenen sentin yli vaan tuottaa yhtiön suuromistajille satumaisen suuria tuottoja.

Apple on maksanut tuloistaan veroja ilmeisesti jotain 0.005% joka on ihan törkeän vähän. Samalla yhtiön pörssikurssi takoo uusia ennätyksiä vuodesta ja kvartaalista toiseen houkutellen piensijoittajia vahvalla tuloksellaan. Onko yhtiö kuitenkaan lopulta niin vahva kuin se antaa olettaa jos tulos perustuu erittäin suurelta osin verokikkailuun ja sen kautta saatuun ikävään veroetuun joihinkin muihin alan toimijoihin nähden? Kuinka käy yrityksen arvon kun jossain vaiheessa päättäjätasolle saadaan semmoista sakkia jotka pistävät lopun tälle toiminnalle, yrityksen maine ja arvo luultavasti romahtavat ainakin hetkellisesti aivan pohjamutiin, ja kuinka silloin käy pienen yksityisyrittäjän joka on onnessaan sijoittanut 30% salkustaan teknologia-alalle Appleen, Googleen ja kumppaneihin?

Yksityiset sijoittajat

Maltan rekisterissä on kolmesataaviisikymmentä (350) suomalaista. He ovat pankkiireja, pokeripelaajia ja sijoittajia, jne. Malta on vain yksi näistä paratiiseista joten yhteenlaskettu määrä niiden kautta verosuunnittelua harrastavien osalta on varmasti reilusti toisen tuhannen puolella.

Mansaarelle rekisteröity tuhat lentokonetta. Formula 1-tähti Lewis Hamilton on hoidellut 27 miljoonan dollarin arvoisen yksityiskoneensa Mansaarten rekisteriin ja välttyi siten 5.2 miljoonan dollarin arvonlisäverolta. Jos kyse olisi suomalaisesta henkilöstä, tarkoittaisi tuo karkeasti yhtä euroa lisää jokaisen suomalaisen maksamiin veroihin. Jos lentokoneista 90% eli 900kpl olisi saman hintaluokan vehkeitä tarkoittaisi se 900€ suuruista veropottia maksettavaksi takaisin jokaiselle suomalaiselle koska verotulot saadaan näistä ökyluokan laitteista joilla ei oikeasti ole mitään tekemistä välttämättömän omistamisen kanssa. Eikö ole ihan kiva ajatus?

Pohdintaa oman sijoitustoiminnan kannalta

Haluan kyllä aiemmin eläkkeelle kuin mitä valtio minut päästäisi, mutta tällaiset paljastukset pistävät aina pikkaisen ajattelemaan. Haluanko olla mukana sijoittamassa vaateyritykseen joka riistää työntekijöitään, tarkoituksella jättää verot maksamatta ajatellen vain niiden parin suuromistajan rahallista etua ja näin tehden kasaa valtioille ihan älyttömät paineet kerätä nuo menetetyt verotulot tavalliselta kansalta? Tai teknologiafirmaan joka maksaa satumaisista tuloistaan veroa alle prosentin ja silti kehtaa pelkän brändinsä turvin pyytää lopulta melko keskinkertaisista tuotteistaan puolta suomalaisen palkansaajan kuukausiansiosta?

Olen aivan varma siitä, että jos nämä yritykest ja rikkaat yksityishenkilöt hoitaisivat asiat niin kuin laki on tarkoittanut ne hoidettavaksi, olisi valtioiden alijäämät ja budjettiongelmat ratkaistu kertaheitolla. Voisipa sinne ilmestyä jopa pelivaraa jolla voitaisiin yritysverotusta laskea kautta linjan ja lopulta se koituisi myös kuluttajan eduksi koska verokikkailun vaatimat lakiasiantuntijat menettäisivät luksuspalkkaiset työnsä ja yrityksen maltillisempi verotus mahdollistaisi pienemmät kuluttajahinnat.

Jos vaihtoehtona on maksaa omista tuloistani melkein 50% kokonaisveroa tai niistä Niken lenkkareista kymmenen euroa enemmän koska he joutuisivat nostamaan tuotteiden hintoja antaessaan verotuksen mennä lain tarkoittamalla tavalla niin kyllä minä valitsisin sen kympin enemmän lenkkareista. Sama koskee kännyköitä ja muitakin tuotteita, kun kaikki yritykset saataisiin pelaamaan samoilla pelisäännöillä olisi kilpailutilanne aivan erilainen ja kuluttajan valinnat voisivat muuttua radikaalisti.

En kuitenkaan usko asioiden nopeaan muuttumiseen. Asioiden muuttaminen vaatisi päättäjätasolla radikaaleja muutoksia ajatteluun ja lakien säätämiseen, lobbauksen ja yleisen munattomuuden takia noita asioita ei kuitenkaan kannata odottaa lähitulevaisuudessa. Päätän siis lompakollani ja jätän suurimman osan tuotteista ostamatta. Sijoittamisen kannalta asia onkin sitten enemmän työtä teettävä, päätän tässä ja nyt tutkia entistä tarkemmin sijoituskiikarissani olevien yritysten rahavirtoja, jos se on suinkin vain mahdollista. Onneksi nämä Panaman ja Paratiisin papereista kirjotettavat uutiset jäävät internetin kätköihin säilöön ja niitä voi aina etsiä useammalla eri kielellä pienen perspektiivin saamiseksi. En halua menettää rahojani sijoittamalla yritykseen jonka arvo koostuu moraalisesti epäilyttävän verokikkailun avulla saadusta kilpailuedusta.

Tällaista nopeaa sohimista aiheeseen tällä kertaa, jatketaan jos ja kun mietteitä tulee lisää.

Asuntolainoista pientä asiaa noin yleensä

Olen viime aikoina lueskellut vähän turhankin paljon talousuutisia ja silmiin on osunut pari juttua asuntolainojen tilanteeseen liittyen. Tällä hetkellähän korkotaso on erittäin alhainen ja vanhoissa asuntolainoissa, joissa ei ole minimiä määritelty, on tilanne se, että kokonaiskorko on miinuksen puolella. Uudemmissa lainoissa on tietääkseni aina lainaehdoissa määritelty ettei lainan kokonaiskorko voi laskea miinuksen puolelle.

Ensimmäisenä päästään Taloussanomien uutiseen jonka mukaan ministeriö on suunnitellut ehdotuksen joka estäisi pankkeja määrittelemästä korkominimiä. Jos euribor laskee riittävästi miinukselle ja marginaali ei riitä nostamaan sitä plussalle niin pankki ei saisi keinotekoisesti lainaehtoihin vetoamalla pitää lainaa plussalla, vaan sen pitäisi päästä laskemaan miinukselle jolloin pankki maksaa asiakkaalle eikä toisinpäin.

Miksi ministeriö kaavailee sitten tällaista? Eikö siellä ole ajateltu mitä kyseinen temppu tekisi pankkien kassavirroille ja kannattavuudelle, haluaako Suomen valtio väkisin ajaa pankit konkurssiin tai siirtymään maihin joissa Suomen finanssivalvonta ei niihin pääse käsiksi? Käsittääkseni Nordea on osittain juuri tuon takia siirtymässä Ruotsiin ja jättämässä Suomeen vain haarakonttoreita, pääsevät eroon Suomen viranomaisten perimistä pankkijärjestelmän valvontamaksuista.

Vai onko tämä samanlaista munattomuutta kuin Sipilän hallituksen muutkin toimet viime aikoina? Peruivat eläkeläisten asumistuen muutoksen/laskemisen (hyvä niin), vetkuttelevat myös pyhäpäivä&sairasloma&lomaleikkausasioiden kanssa, niin koitetaanko tällä keinolla nyt sitten hyvitellä asuntolainojen korkovähennyksen asteittaista poistamista? Senhän tämä nimittäin tekee, korkovähennys alenee joten tätä kautta velkaiset (vain jotkut) saavat näennäisesti huojennusta lainamenoihinsa. Samalla kuitenkin kärsijinä olisivat pankit jonka takia heidän valtiolle maksamansa verotulot putoavat, valtio menettää siis rahaa joka tapauksessa. Pankit kuitenkin ottavat menettämänsä varat keinolla tai toisella asiakkaalta, eli tilanne voi olla velallisen ja valtion kannalta yhtä "huono" kuin ennenkin, mutta pankki keplottelee erilaisilla maksuilla samat rahat itselleen kuten aiemminkin.


Toinen asia koskee sitten lainan ottajia, yhä useammalla menee asuntolainaan ja sen oheiskustannuksiin yli 40% tuloista. Itse olen nyt tämän vuoden aikana maksanut suurinpiirtein tuon 40% vapaaehtoisesti kun yritän päästä lainasta eroon vielä ennen vuodenvaihdetta, normaali maksumäärä olisi jossain 25% kieppeillä. En tietysti pysty puhumaan muiden suulla, mutta ainakin itselläni tuo 40% on ehdoton maksimi mihin pitkässä juoksussa kykenisin, tuonkin saavuttaakseni olen joutunut luopumaan tai lykkäämään monia asioita joita normaalisti tulisi tehtyä ja hankittua. Onko tuo 40% osuus siis ihmisten itsensä harkiten valitsema, vai onko otettu ajattelematta niin suuri laina, että siihen on pakko laittaa kiinni kyseinen määrä tuloista jotta lainamäärä lähtee laskusuuntaan?

Kuten sanoin, en voi puhua muiden puolesta, joten olisikin mukava kuulla kommentteja muilta asuntovelkaisilta. Paljonko teillä menee tuloista asuntolainamenoihin ja sen päälle muihin asumisen pakollisiin maksuihin (vastike, sähkö, jne), tuntuuko kyseinen määrä helpolta saavuttaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen vai aiheuttaako ongelmia jatkuvasti/välillä?


Kolmas asia koskee lyhennysvapaita, pankit tarjoavat jopa kahden vuoden lyhennysvapaata asuntolainaan. Muistaakseni jossain näin asuntolainamainoksen joltain pankilta jossa luvattiin heti lainan myöntämisen perään 6kk lyhennysvapaata. Kysymys kuuluu, onko tässä mitään järkeä lainanottajan kannalta?

Pankkihan tuossa voittaa tietysti, jos itse ottaisin nyt lyhennysvapaata isompaan asuntolainaani, pankki tienaisi joka kuukausi 60e korkotulot+2,5€ laskutuslisän eli yhteensä noin 750€ vuodessa, samalla oma velkavankeuteni jatkuisi vuoden verran ja maksaisin tuosta lyhennysvapaasta siis yhteensä tuplasti tuon 750€ (750€ nyt lyhennysvapaan aikana ja toinen 750€ vuodella jatkuneen laina-ajan takia). En taaskaan pysty puhumaan muiden puolesta, mutta tuollanen 1500€ summa savuna ilmaan on melko hankala pala purtavaksi, mieluummin säästän pikkuhiljaa ja lykkään hankintoja.

Hankintojen lykkäämisestä päästään kysymykseen, mikä voi olla niin tärkeää että sen takia pitää lykätä asuntolainan maksamista. Ja miksi asuntolaina on viritetty niin suureksi osaksi tuloista, ettei hankintaa pysty tekemään säästöistä/säästämällä lainanmaksun ohessa?

Esimerkki keittiö: keittiössä mikään ei maksa niin paljoa etteikö sitä voisi korjata/vaihtaa samalla asuntolainaa maksaen. Jos haluat kokonaan uuden keittiön, niin onko se kertyvien asuntolainakorkomaksujen arvoista? Omassa tapauksessani keittiö maksoi/maksaa noin 3500€, jos olisin ottanut asuntolainan lyhennysvapaata vuoden keittiön maksamiseksi niin kertyvä korkokustannus 1500€ on aika iso raha kun vertaa keittiön ostohintaan, +43% keittiön hintaan ei kuulosta yhtään mairittelevalta, vai kuulostaako?

Esimerkki kylpyhuone: kylpyhuoneessa mikään ei maksa niin paljoa että se oikeuttaisi asuntolainan lyhennysvapaaseen. Jos koko kylpyhuone täytyy uusia niin pitää kysyä itseltään, voisiko sen tehdä kenties osissa tai edullisempia vaihtoehtoja hyödyntäen? Asunto-osakeyhtiöissä (kerros- ja rivitalot) kokonaisremontit tulevat yleensä kyseeseen vesivahinkojen yhteydessä joiden hoitaminen kuuluu taloyhtiön piikkiin ellet itse ole mokannut ankarasti. Omakotitalossa asuessa kulut kuuluvat tietysti itselle, mutta vakuutus korvaa ellet (taas) itse ole mokannut ankarasti. Omakotitalossa asuessa pitäisi myöskin olla jo lähtökohtaisesti isommat taloudelliset puskurit hätävarastossa joten taaskaan asuntolainan lyhennysvapaa ei kuulosta fiksulta idealta.

Ainut skenaario joka itselleni kuulostaa hienolta on sijoittaminen. Jos asuntolainan korko on vaikkapa 1.4% ja saat sijoittamisesta paremmin niin antaa mennä vaan, jos taloutesi muuten kestää sen. Tässäkin pitää muistaa laskea tuo tuplana kostautuva lyhennysvapaan korkovaikutus, sijoittaminen ei siis välttämättä verovaikutuksineen tuotakkaan tarpeeksi jotta lyhennysvapaata kannattaisi ottaa!


Tällaista tällä kertaa, nopeasti ja sekavasti kirjoitettuna, mutta saipahan perusteltua itselleen kirjallisessa muodossa miksi en tule lyhennysvapaata asuntolainaani koskaan vapaaehtoisesti ottamaan. Ja onpahan taas yksi motivaation aihe lisää päästä lainoista eroon mahdollisimman nopeasti :)

Asuntolainojen korkovähennyksen poistaminen?

Otsikko kertoo kaiken, mitä mieltä olette asiasta? Lisäinfoa ja pieniä esimerkkilaskelmia aiheesta löytyy Iltatuubassa aiheesta kirjoitetusta artikkelista täältä.

Itseäni tuo ei juurikaan hetkauta, vuoden lopussa lainat päitäisi olla lähellä 50k rajapyykkiä joten tuon korkovähennyksen merkitys on tällä korkotasolla jotain satasen luokkaa vuodessa. Tietysti jos korot taas karkaavat jossain vaiheessa moneen prosenttiin niin sitten asia on toinen ja kadotettu hyöty voisi nousta moneen sataan euroon, mutta mielestäni asuntomarkkinoilla valtion ei pitäisi keinotekoisesti tukea mitään asumismuotoa. Riskin täytyisi olla täysin markkinapohjainen ja lainan ottajien itsensä pitäisi laskea lainatasonsa niin, että varmasti suoriutuvat maksuista korkeiden korkojenkin aikana ilman helpotuksia.

Voisiko jopa olla niin, että tuo korkovähennys nostaa kalliimpien asuntojen hintoja kun ostajat tietävät saavansa valtiolta rahaa takaisin roppakaupalla maksamistaan lainamääristä joihin heikompiosaisilla ei ole varaa jolloin ovat myös helpommin valmiita maksamaan asunnosta enemmän?


Loppuun todettakoon vielä, että tänään on tullut täyteen kuukausi ilman kaapelinettiä joka katkesi siis 21.tammikuuta. Kyllähän tuo kännykän 2mb yhteys on hidas verrattuna kaapelin satamegaseen, mutta pöytäkoneeseen ostettu 17€ wlan-mokkula on tehnyt surffaamisesta suhteellisen kivutonta suurommaksi osaksi ajasta. Mukava huomata, että iltaisin tulee helposti tehtyä kaikenlaista mukavaa kun ei jaksa istahtaa siihen koneelle hitaan netin ääreen :)