Ei tämä varmaan ketään kiinnosta, mutta sen verran v*tuttaa, että ajattelin purkaa hommaa hieman. Viikolla rupesi kuulumaan mukava rahina konehuoneesta 1200-1300rpm kohdalla kun painoi kytkimen pohjaan ja antoi hieman kierroksia. Pieni arvuuttelu ja selvittely tuttujen kanssa: painelaakeri menossa ja vaihtoonha se kannattaa laittaa ennen kuin leikkaa kiinni ja rupeaa syömään tietään paineasetelman läpi kohti kytkinlevyä. Varaosat kyseiseen '95 Toyotaan maksoivat satasen, ei siis mahdoton hinta jos ei lasketa työtä.
Tänäänä sitten töistä pari tuntia aikaisemmin pois ja hallille hommaa tekemään. Puoli konehuonetta purettuna ja riittävästi tapeltuna kytkinkoppa ja vaihdelaatikko saatiin lattialle, vetoakseleiden maljoja irrottaessa kävi kuitenkin vahinko ja rautakanki meni läpi vaihdelaatikon kyljestä. Homma siis monimutkaistui kertaheitolla ja auto jäi kasaamatta. Huomenna toivottavasti paremmalla onnella vaihdelaatikon hitsaus&kasaus ja auton niputtaminen. Tänään töitä takana 5h ja risat, huomenna toivottavasti puolet vähemmän.
En edes halua kuvitella paljonko tämä tulisi maksamaan jos ei olisi itsellä paikkaa missä remonttia tehdä ja osaavia kavereita jelppimässä. Vaikka vastoinkäymisiä tapahtuukin niin niistä oppii ja liikkeeseen viemällä homman hinta alkaisi varmasti viidestä sadasta ylöspäin. Jotain hyötyä siis tuosta 50e/kk hintaisesta hallipaikastakin :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaverit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaverit. Näytä kaikki tekstit
lauantai 28. helmikuuta 2015
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
Ystävien tärkeys
Nyt on auton aurauskulmat säädetty, ei kuulemma ihan heti ole noin isoa heittoa tullut vastaan säätäjällä, ja renkaatkin sain haettua oikean kokoisina tänään Euromasterilta. Allelaitossa meni 25min pimeällä ja loskaisella pihalla Led Lenser-otsalamppuni valossa (ovat muuten oikeasti helvetin käteviä vehkeitä) joka taitaa olla melkolailla uus ennätys kyseisessä hommassa. Renkaista sain takaisin 20e koska uusi koko on halvempi mitä edellinen ja itse renkaat vaihtamalla säästin 25e asennuskuluissa, ei huono lisä päivätyön palkan päälle. Tietysti jos olisin käyttänyt aurauskulmat säädettävänä ajoissa heti iskareiden vaihdon jälkeen olisin säästänyt 430e (renkaat-sääätö), mutta positiivisesti ajatellen olisihan nuo renkaat täytynyt vaihtaa ensi vuonna kuitenkin joten pysyypähän nyt sitten varmemmin tiellä jo tänä talvena :D
Mutta asia mistä ajattelin mietteitä kirjata on ystävät, kaverit, buddyt, kamut (karvaiset tai karvattomat), tai miksi kukakin heitä haluaa kutsua. Olen huomannut ettei ilman kavereita tästä säästämishommastakaan tulisi yhtään mitään omalla kohdallani. Auton kohdalla tämä tuli esille kun toissapäivänä meinasin luistella suoralla tiellä ojaan jäätyneellä tiellä koska aurauskulmat ja toisen renkaan nollakuvio+nastattomuus pistivät hanttiin. Säätiedotus näytti samaa eiliselle ja vielä tällekin päivälle enkä uskaltanut riskeerata ojaan ajoa joten kysyin kaverilta onko mahdollista päästä sohvalle yöksi punkkaamaan. Hyvinhän siellä sitten viime yö menikin vaikka kaveri olikin itse yövuorossa. Tein kokki kolmosena kokeilevaa sapuskaa molemmille ja tiskasin vielä illalla itekseen jäätyäni kiitokseksi, pöllin kuitenkin yhden Pepsin jääkaapista janooni ettei liian hyväksi vuokralaiseksi tartte haukkua. Olen erittäin kiitollinen tästä yöpaikasta koska vaihtoehtoina olis ollu 2h kävely kotiin ja aamulla töihin tai nukkuminen työpaikalla ilman juttuseuraa :)
Kavereilla on outo tapa olla paikalla tai saatavilla juuri silloin kun asiat menevät päin vittua ja kaipaa pientä rohkaisua asioidensa hoitamiseen. Monesti näissä tilanteissa myös huomaa keiden varaan kannattaa luottonsa laittaa ja ketkä ovat vain niin sanotusti ohikulkumatkalla elämässä. Olen uskaltanut tästä blogista ja näistä säästötavoitteistani kertoa vasta muutamalle ihmiselle ja vain kaksi(!) ovat ymmärtäneet tavoitteeni ja päämääräni niin sanotusti "varauksetta". Muut ovat olleet perinteiseen suomalaiseen tapaan erittäin pessimistisiä kommentoiden tavoitteitani lähinnä seuraavasti:
-Ei noin voi tehdä, lyhennetty työaika tiputtaa eläkettä ja jäät vanhana sosiaalituen varaan
-No mutta mitäs oikein meinasit kaikella sillä vapaa-ajalla sitten oikein tehdä, ryyppäät kuitenkin?
-Kyllä ne lainat siitä aikaa myöden menevät, miksi kituuttaa nyt kun voit ostaa vaikka mitä?
-Ei se laina lopu koskaan, ensimmäisen kun maksat niin sitten on seuraavana auto, lapset ja remontit.
-Plaa, plaa, plaa
Edellä listattuna on asioita joita kerron myöhemmin, kuitenkin tuosta voi saada pääpiirteittäin selville miksi haluan velasta eroon. Mutta asiaan, eikös kavereiden pitäisi tukea toisiaan ja olla edes jollain tasolla kiinnostuneita toistensa tekemisistä ja ajatuksista asioiden suhteen sekä tukea näiden tavoitteiden saavuttamisessa? Monesti tuntuu että täällä on alettu tuijottaa liikaa omaa napaa eikä nähdä mitä naapurissa tehdään tai mikä sen naapurin tekee onnelliseksi, pääasia on minä, minä ja vielä kerran minä? Jos joku tuttava on ollut rahapulassa tai innostunut jostain uudesta niin omasta mielestäni olen kyllä ollut yleensä valmis lainaamaan rahaa sen mitä pystyn ja olen kiinnostunut siitä mikä heidät tekee milläkin kertaa niin onnelliseksi. Joskus tästä on rokotettu niin rakkausrintamalla niin kuin rahallisestikin, mutta siinä on vain oppinut valkoimaan niin sanotusti parhaat päältä ja jättämään roskat roskakoriin.
En siis sano etteikö kaikki kavereiksi sanomani ihmiset olisi tärkeitä tai etten nauttisi viettää aikaa heidän kanssaan, mutta vain muutamat ovat oikeasti sillä tasolla ettei heidän seurassaan tarvitse varoa sanomisiaan tai tekemisiään ollenkaan. Näistä kavereista tulee ja täytyy pitää kiinni koska sellaisia ei elämän aikana montaa löydä, tämä on hyvä huomioida varsinkin jos aiot muuttaa toiselle paikkakunnalle jolloin yhteydenpito voi hankaloitua.
Eli kiitos kaikille kavereilleni, toivottavasti jossain vaiheessa heitän tämän blogin julkiseksi naamakirjan kautta tai jostain ettekä vedä liian isoja herneitä nenään :)
Mutta asia mistä ajattelin mietteitä kirjata on ystävät, kaverit, buddyt, kamut (karvaiset tai karvattomat), tai miksi kukakin heitä haluaa kutsua. Olen huomannut ettei ilman kavereita tästä säästämishommastakaan tulisi yhtään mitään omalla kohdallani. Auton kohdalla tämä tuli esille kun toissapäivänä meinasin luistella suoralla tiellä ojaan jäätyneellä tiellä koska aurauskulmat ja toisen renkaan nollakuvio+nastattomuus pistivät hanttiin. Säätiedotus näytti samaa eiliselle ja vielä tällekin päivälle enkä uskaltanut riskeerata ojaan ajoa joten kysyin kaverilta onko mahdollista päästä sohvalle yöksi punkkaamaan. Hyvinhän siellä sitten viime yö menikin vaikka kaveri olikin itse yövuorossa. Tein kokki kolmosena kokeilevaa sapuskaa molemmille ja tiskasin vielä illalla itekseen jäätyäni kiitokseksi, pöllin kuitenkin yhden Pepsin jääkaapista janooni ettei liian hyväksi vuokralaiseksi tartte haukkua. Olen erittäin kiitollinen tästä yöpaikasta koska vaihtoehtoina olis ollu 2h kävely kotiin ja aamulla töihin tai nukkuminen työpaikalla ilman juttuseuraa :)
Kavereilla on outo tapa olla paikalla tai saatavilla juuri silloin kun asiat menevät päin vittua ja kaipaa pientä rohkaisua asioidensa hoitamiseen. Monesti näissä tilanteissa myös huomaa keiden varaan kannattaa luottonsa laittaa ja ketkä ovat vain niin sanotusti ohikulkumatkalla elämässä. Olen uskaltanut tästä blogista ja näistä säästötavoitteistani kertoa vasta muutamalle ihmiselle ja vain kaksi(!) ovat ymmärtäneet tavoitteeni ja päämääräni niin sanotusti "varauksetta". Muut ovat olleet perinteiseen suomalaiseen tapaan erittäin pessimistisiä kommentoiden tavoitteitani lähinnä seuraavasti:
-Ei noin voi tehdä, lyhennetty työaika tiputtaa eläkettä ja jäät vanhana sosiaalituen varaan
-No mutta mitäs oikein meinasit kaikella sillä vapaa-ajalla sitten oikein tehdä, ryyppäät kuitenkin?
-Kyllä ne lainat siitä aikaa myöden menevät, miksi kituuttaa nyt kun voit ostaa vaikka mitä?
-Ei se laina lopu koskaan, ensimmäisen kun maksat niin sitten on seuraavana auto, lapset ja remontit.
-Plaa, plaa, plaa
Edellä listattuna on asioita joita kerron myöhemmin, kuitenkin tuosta voi saada pääpiirteittäin selville miksi haluan velasta eroon. Mutta asiaan, eikös kavereiden pitäisi tukea toisiaan ja olla edes jollain tasolla kiinnostuneita toistensa tekemisistä ja ajatuksista asioiden suhteen sekä tukea näiden tavoitteiden saavuttamisessa? Monesti tuntuu että täällä on alettu tuijottaa liikaa omaa napaa eikä nähdä mitä naapurissa tehdään tai mikä sen naapurin tekee onnelliseksi, pääasia on minä, minä ja vielä kerran minä? Jos joku tuttava on ollut rahapulassa tai innostunut jostain uudesta niin omasta mielestäni olen kyllä ollut yleensä valmis lainaamaan rahaa sen mitä pystyn ja olen kiinnostunut siitä mikä heidät tekee milläkin kertaa niin onnelliseksi. Joskus tästä on rokotettu niin rakkausrintamalla niin kuin rahallisestikin, mutta siinä on vain oppinut valkoimaan niin sanotusti parhaat päältä ja jättämään roskat roskakoriin.
En siis sano etteikö kaikki kavereiksi sanomani ihmiset olisi tärkeitä tai etten nauttisi viettää aikaa heidän kanssaan, mutta vain muutamat ovat oikeasti sillä tasolla ettei heidän seurassaan tarvitse varoa sanomisiaan tai tekemisiään ollenkaan. Näistä kavereista tulee ja täytyy pitää kiinni koska sellaisia ei elämän aikana montaa löydä, tämä on hyvä huomioida varsinkin jos aiot muuttaa toiselle paikkakunnalle jolloin yhteydenpito voi hankaloitua.
Eli kiitos kaikille kavereilleni, toivottavasti jossain vaiheessa heitän tämän blogin julkiseksi naamakirjan kautta tai jostain ettekä vedä liian isoja herneitä nenään :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)