Valintojen maailma - säästänkö vai nautinko elämästä?

Muutimme nykyiseen asumukseen vuosi sitten elokuussa. Eräs muuttopäätökseen/tämän kohteen valintaan vaikuttanut tekijä oli omalta osaltani autoharrastukseni jolle tässä on olemassa paremmat puitteet kuin muissa taloissa joita kävimme katsomassa. Nyt on kuitenkin käynyt niin paskasti, että vaikka alustavasti mallailin mahtuvani hyvin rakentamaan ja puuhastelemaan alakerran autotallissa, on se osoittautunut talven ja kevään aikana silti liian pieneksi mielekkääseen harrastamiseen. Tallilla on kokoa karkeasti 3x7m eli se on suhteellisen iso omakotitalon talliksi, mutta se on silti nimenomaan talli, ei harrastetila. Auto vie ovet auki ollessaan tilaa käytännössä koko tuon 3m leveyden osalta ja 5m pituuden osalta joten kulkeminen ja tekeminen on väkisinkin rajoittunutta koska auton ympäri päästäkseen on suljettava työn alla olevia ovia ja varottava maalipintaa naarmuilta. Tallin päässä on 60cm syvä työpöytä, säilytyskaappi ja pesuallas joten esimerkiksi hallitunkkia käyttääkseen on tallin ovet avattava auki jotta auton mahtuu tunkkaamaan ylös, samoin auton alle mönkiessä jalat osuvat koko ajan tallin sivuseiniin tai kalusteisiin. Tarvittavat työkalut olen nostellut seinille pultattuihin reikälevyihin koukkujen varaan, mutta esimerkiksi erikokoisten hylsyjen tai räikkälenkkien hakeminen erikseen tallin toiselta seinältä autoa varoen on sanalla sanoen työlästä ja syö tehokkaasti motivaatiota. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi sahaustyöt ja lasikuiduttaminen on tehtävä ulkona, eipä muuten onnistu lokakuun ja huhtikuun välisenä aikana.

Onneksi tontilla on reilusti rakennusoikeutta jäljellä, noin 400m^2. Tämä oli myös yksi talon valintaan vaikuttanut seikka, reilu rakennusoikeus mahdollistaa huomattavasti paremmat laajennusvarat ja etäisyyden naapureihin kuin asemakaava-alueen tontti jossa rakennusoikeutta on alunperinkin vain kolmisen sataa neliötä.

Rakennuksen koko

Rakennuksen kooksi on kaavailtu alustavasti noin 90-100m^2 jotta siellä mahtuu varmasti työskentelemään tuskastumatta tilan ahtauteen, tilassa tulee pystyä tekemään niin auton perusremontit, rakentaminen kuin mahdolliset puutyöt terassikalusteista keittiönpöytiin joka sattuu olemaan yksi haaveista joita haluaisin toteuttaa vielä tässä elämässä. Tilantarvetta olen laskeskellut seuraavasti:

• Tilaan on hyvä varata pinta-alaa kahdelle autolle, yksi harraste sekä yksi käyttöauto tarpeen mukaan talven aikana.Yksi auto vie tilaa karkeasti ottaen 4x6m (24m^2) jotta sen ympärillä on vara kävellä huolettomammin ja pystyn esimerkiksi toisen autoista tunkkaamaan ylös ilman pelkoa toisen kolhimisesta. Autojen väliin mahtuu näin myös paloverho hitsauskipinöiden suojaamiseksi. Tallin leveysvaatimus autojen mahduttamiseksi on siis 4+4=8m ja pituusvaatimus 6m (nykyaikainen farmari on takaluukku avattuna ~5.5m pitkä).
• Toiselle seinustalle on hyvä varata koko matkalta tilaa 1m leveyden verran isommille työkoneille kuten kompuralle ja hitsauskoneelle sekä niiden siirtelylle, tallin leveysvaatimus siis 8+1=9m.
• Harrastetilan päätyyn on hyvä varata 60cm syvää työpöytätilaa koko tallin leveydeltä ja kaksi metriä pöydän eteen työskentelytilaa jossa mahtuu pyörittelemään esimerkiksi pidempiä kappaleita, auton osia tai autosta pois nostettua moottoria/vaihteistoa ilman riskiä niiden kolhimisesta työkaluihin tai autoihin. Tallin pituusvaatimus siis 6+2,6=8,6m.

Summa summarum. Jotta harrastetila ajaa oikeasti käyttötarkoituksensa on siitä tehtävä 9*8,6m kokoinen, tarkoittaa neliöissä 77,4m^2. Ja tuo pinta-ala ei sisällä minkäänlaista varausta osien varastoinnille ja mahdollisille puutöille. Nykyinen talli talon alakerrassa on mahdollista tuossa vaiheessa jättää varastokäyttöön tai ilmanvaihtoa miettimällä mahdollisesti puutöihin. Mutta joka tapauksessa pientä pelivaraa on jätettävä joten uuden rakennuksen osalta puhutaan sellaisesta +80m^2 varauksesta.

Kustannukset

Olen nyt sitten käynyt menneen kevään ja tämän kesän ajan alustavaa vuoropuhelua pankin kanssa autotalli/harrastetilaprojektista ja kysellyt hieman tarjouksia ja hintatietoja urakoitsijoilta mitä talli tulisi kustantamaa. Tallin kustannusarvio useamman tarjouksen keskiarvoilla katsottuna olisi noin 30 000€, ei sisällä sähkötöitä eikä maansiirto&pohjatöitä. Jos tallin tekee itse metritavarasta, voi rakennuskustannuksissa säästää 2000-5000€. Sähköihin saa varata sen pari tonnia ja maansiirtotöihin karkeasti arvioituna 10 000€, jos ei tule yllätyksiä. Maansiirtotyöt on aina se suurin epävarmuustekijä uudessa rakennusprojektissa koska maan alta voi tulla vastaan yllätyksiä joihin ei ole varauduttu, esimerkiksi kalliopinta tai paksu savikerros.

Karkeasti kyse on siis 40 000-45 000€ projektista. Pankki on alustavasti tarjonnut sijoitusasuntoani takuuna käyttäen 32 000€ lainaa, suurempaa lainaa ei voi saada ilman lisävakuuksia joihin nykyinen talomme ei kuulemma kelpaa koska olemme asuneet vasta vuoden ja lainaa ei ole siten paljoa lyhennetty. Sijoitusasunt on arvoltaan +-100k€ ja lainaa siinä on kiinni noin 54 000€. Vaikka ottaisin lainaa tuota asuntoa vastaan niin jossain vaiheessa asuntoa myydessä saisin käytännössä varmuudella kuoletettua sekä asuntoon kohdistuvan lainan, että myös autotalliin kohdistuvan lainan. Jopa siinä tapauksessa, että joutuisin myymään asunnon jostain syystä huomattavaan alihintaan.

Jotta tallin saa pystyyn, tulisi minun siis käyttää omaa rahaa sellainen 10 000-15 000€. Tuosta blogin oikeasta reunasta voi jokainen katsoa tämän hetkisen säästötilanteeni, käytännössä tuon rahasumman kasaan kursiminen tarkoittaisi siis melkein koko sijoitussalkun nollaamista. Siitä pääsemmekin otsikkoon ja tämän hetkiseen dilemmaani.

Kallis harrastus vai turvattu tulevaisuus

Olen kasannut tuota sijoitussalkkuani nyt karvan päälle kolme vuotta. Tarkoituksena olisi saada ennen viisikymmentävuotispäivää kasaan 200 000€ sijoitusomaisuus jonka tuomilla passiivisilla tuloilla voisin helpottaa tarvetta tehdä täyttä työviikkoa tai muuten vaan nauttia paremmin elämästä. Jos nyt myyn kaiken, aloitan matkan uudestaan nollasta kolmen vuoden takaa-ajomatkalla. Se on prosentuaalisesti aika suuri koska aikaa tuonne keski-ikään on enää 16 vuotta.

Voisin aina luopua haaveistani auto- ja puutyöharrastuksen suhteen ja valita täysin ne halvemmat mielenkiinnon kohteeni kuten pyöräilyn, saliharrastuksen, lenkkeilyn ja pienet rakennusprojektit jotka eivät tarvitse sisätilaa. Mutta  myynkö itseni ja haaveeni jättämällä tämän harrastetilakortin kääntämättä, tai lykkäämällä sitä hamaan tulevaisuuteen? Koska voihan olla, että minulle tapahtuu jotain enkä pääse koskaan nauttimaan noista rahoista joita tulevaisuutta varten säästän, huomisesta kun ei koskaan tiedä. Samoin jos siirrän tätä projektia tulevaisuuteen, menetän niin sanotusti ne energisimmät vuodet jolloin on mahdollista tehdä asioita joita ei sitten esimerkiksi eläkeiässä enää iän mukanaan tuomien rajoitteiden vuoksi pystykkään tekemään. Voisin myös tietysti vuokrata tilan harrastuksille jostain muualta, mutta tällä hetkellä tuollaiset 100m^2 lähentelevät tilat kustantavat 800€/kk tai enemmän, plus sähkö ja vesi. Samoin vuokratilojen sijainti on muualla kuin tässä vieressä, joten en voisi mennä esimerkiksi tekemään yhtä hitsisaumaa kymmeneksi minuutiksi ruoanlaiton ja syömisen jälkeen ennen iltatoimia. Autoni oli ennen tähän muuttoa säilytyksessä muualla, kylmässä ja kosteassa hallissa, ja maksoin siitä kahdeksan vuoden aikana yhteensä noin 5000€ plus polttoaineet kotoa hallille ja takaisin. Rakentaminen oli erittäin hidasta 30km välimatkan vuoksi ja koska talven pakkaset eivät innostaneet tekemiseen, nyt kun sain lämpimän tallin omasta pihasta olen huomannut tekeväni huomattavasti enemmän asioita ihan vaan sen vuoksi, että pääsen siihen kun haluan ja vaikka vain viideksi minuutiksi, jopa talven pakkasilla kun tallissa on mukava +15c lämmintä.

Ainahan on mahdollista, että mielenkiintoni näihin harrastuksiin lopahtaa jossain vaiheessa, mutta sitä ei toisaalta voi tietää tässä vaiheessa. Ja suuri autotalli/harrastetila voi olla jopa kiinteistön arvoa tiputtava tekijä koska iso osa ihmisistä ei tarvitse noin suuria puitteita autotallilleen. Toisaalta rakennuksen on aina purettavissa ja siirrettävissä jos niikseen tulee, ainoastaan lattia ja antura on käytännössä kertakäyttökamaa, mutta nekin saa peitettyä tarpeen vaatiessa maakerroksella jos mahdollinen uusi asukas ei tallista halua maksaa.

Olen täysin hukassa asian kanssa ja tätä pohtiessa menee varmasti vielä monen monta viikonloppuiltaa rommikolaa nauttiessa jotta pääsen asiassa jonkinlaiseen päätökseen. Ei ole helppoa saatikka halpaa tämä harrastajan elämä :D

Autolainoista, uusi auto houkuttelee alitajunnassa

Useammasta blogista joita seuraan olen viime aikoina huomannut velkalistoilla möllöttävän peltilehmälainan ja asia alkoi kiinnostamaan itseäni taas pitkästä aikaa siinä määrin, että oli pakko kirjoitella ajatuksia auki.

Olen itse "ajourani" aikana omistanut kolme autoa joista ensimmäinen vuodelta 2005 oli kahden kuukauden mittainen 1000€ arvoinen virhe, kaksi seuraavaa omistan vieläkin. Ensimmäinen noista kahdesta maksoi vuonna 2006 vähän päälle 1000€ ja on nykyään projektiautona "entisöinnissä", jälkimmäinen maksoi 2500€ vuonna 2010 vai 2011 ja on ollut siitä lähtien jokapäiväisenä kulkineena.

Koska en itse ole koskaan ottanut autolainaa (pl. "uusimman" -95 käyttiksen ostoon Visalta nostettu 2500€ summa, jonka maksoin pois noin vuodessa), olen miettinyt, että mikä saa ihmisen ottamaan kymppitonninkin suuruisen lainan kasaan peltiä joka tiputtaa arvostaan 50% heti kaupasta pois ajaessa, ruostuu nykyautojen laadulla viidessä vuodessa siihen kuntoon ettei katsastusleimaa tule ja vaatii korjauksia ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi viisitoista vuotta vanha autokin? Onko se uuden auton tuoksu joka viehättää, hiljainen ja tasainen kyyti ennen ensimmäisiä iskunvaimennin- ja tukivarsiongelmia, lisääntyvä elektroniikka vai mikä? Vai onko se vaan sellainen asia joka otetaan itsestäänselvyytenä, että jossain tietyssä elämäntilanteessa tulee ostaa se uusi auto ja sitoutua yli viideksi vuodeksi maksamaan sitä autolainaa?

Kymppitonnin autolaina on ihan helvetin iso kasa rahaa, kahden- tai kolmenkymmenen tonnin autolaina vielä hiton paljon enemmän. Monella autolainaa on puolen vuoden tai vuoden kokonaispalkan verran, asuntolainan ja kulutusluottojen päälle. Miksi siis ihminen pistää kaiken käytettävissä olevan valuuttansa kiinni vanhenevaan tekniikkaan josta koituu vielä lisäkustannuksiakin huoltojen ja renkaiden & verojen & polttoainelaskujen & vakuutusten muodossa? Miksi ihminen ei osta esimerkiksi ratkaisevasti edullisempaa kymmenen vuotta vanhaa autoa jossa ruostesuojaus on tehty uutena, tekniikka 100tkm ajomäärällä todettuna "idioottivarmaa" ja kaikki nykyaikaiset turvavarusteet luistonestosta lähtien löytyy?

Onhan se tietysti helppo marssia kauppaan, valita auto joka miellyttää vajaan puolen tunnin koeajolla ja tehdä edullinen rahoitussoppari. Vanhan auton kohdalla joutuu tekemään salapoliisityötä Googlen ja erilaisten harrastajaforumien kautta missä ihmiset ovat koonneet tiettyjen merkkien ja mallien tyyppivikoja sekä korjausohjeita hintoineen. Mutta onko se toisaalta huono juttu jos joutuisit opettelemaan jotain autosta jolla ajat, vai "tekeekö tietämättömyys autuaaksi"?

Uusissa autoissahan on vain 12€/kk tilinhoitopalkkio, marginaalinen 2.5€/kk laskutuslisä ja 100€ lyhennyserä jonka avulla auto on maksettu jo 120kk kuluttua. Ja tietysti rahoituksen vaatima täyskasko sekä suuresti suositeltu huoltosopimus viidelle vuodelle kun takuuajan jälkeiset viat voisivat olla muuten niin hiton kalliita. Tilinhoitopalkkiota tuossa vaiheessa on mennyt 1440€ eli yli 10% ostetun auton hinnasta ja laskutuslisää 300€ päälle. Ajatteleeko kukaan noita pieniä puroja joita kuukausittain tulee maksettua kaiken muun elämisen päälle? Toisaalta eihän noissa sopimuksissa tietysti oleteta, että samalla autolla ajetaan se kymmenen vuotta, vaan tuon aikana on ehdot viilattu uusiksi viiteen kertaan auton vaihtuessa entisen alkaessa tuntua kulahtaneelta tai kun takuuajan umpeutumisen jälkeen iskeekin isompi tonniluokan vika. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että lainassa oleva 14.5€/kk lisämaksusumma tarkoittaa reilusti päälle puolentoista tuhannen euron ylimääräistä kustannusta kymmenessä vuodessa. Jaksaisikohan joku laskea paljonko tuo kyseinen 14.5€/kk summa kasvaisi korkoa korolle samassa ajassa jos sen sijoittaisi 6% tuotto-odotuksella? :D

Ja kun uudet autot eivät ole edes vähävikaisia. Tietysti vanhemmissakin vikoja on ja ikä tuo kuluvia osia listalle, mutta vanhan auton etuna on ns. lastentautien ilmestyminen kuvioihin ennen kuin auto tulee sinulle. Kun ostat sen 100tkm ajetun auton niin kaikki tyyppiviat on jo suurimmassa osassa tapauksia korjattu tai auto mennyt niiden takia romuttamolle. Mitä uudemmiksi autot ovat tulleet, sitä enemmän myös valmistusvikoja on ilmestynyt. Pahimpina esimerkkeinä Fordin virtalukkovika joka on aiheuttanut kuolemia, VAG-konsernin päästöhuijaukset & dieseleiden suutinviat & DSG-vaihteistoviat ja Toyotan kaasupoljinviat. Kaikki nuo vievät auton pahimmassa tapauksessa romuttamolle koska korjauskustannukset ovat takuuajan päättymisen jälkeen suhteellisen suuria. Ja jotkut valmistajat kuten VAG ovat säännöllisesti vähätelleet vastuutaan vioista ja kieltäytyneet korjaamasta ilmiselviä vikoja tuotteissaan jättäen kustannukset kuluttajan maksettavaksi.

Olen huono ajattelemaan asioita ns. laatikon ulkopuolelta mitä tulee autoihin joten siksi tämän kirjoituksen tein, jotta saisin järkeistettyä omaa pääkoppaani ja kenties toisenlaisia mielipiteitä miksi kannattaisi ostaa auto lainarahalla. Itse ajan tosiaan vuoden 1995 autolla, korjaan itse jos jotain hajoaa ja opettelen koko ajan uutta auton sielunelämästä. Välillä kuitenkin pääkopassa on se pieni ääni joka sanoo "ettei noin vanhalla kannata enää nykyään ajaa, miksi et kävisi liikkeessä koeajamassa sitä uutta Avensista". Abs-jarruja tuossa omassani ei ole, tai Airbageja, ne ovat miinuksia, mutta jo heti seuraava 1997-2001 korimalli kyseiset mukavuudet sisältää, moottorivalikoima on sama kuin vanhemmassakin ja kymmenen vuoden kehityskaarella erittäin kestäväksi todettu. Miljoona kilometria mittarissa säännöllisellä perushuollolla ei ole mitenkään tavatonta kyseisille autoille, jos vaan kori on ruostesuojattu uutena. Sitäkään ei siis paljoa tarvitse paikata nykyajan asfalttiteitä porhaltaessa. Uudet autot ovat tietysti huomattavasti turvallisempia, mutta mikä todennäköisyys on onnettomuudelle jos omat ajotavat ovat kunnossa? Mielestäni mahdollisuus on häviävän pieni täällä Etelä-Suomea harvempaan asutulla alueella.

Olen asiaa hieman ajatellut ja tullut siihen tulokseen, ettei edes 2010-luvun auton korjaaminen ja huoltaminen ole kenellekään ylitsepääsemätön tehtävä jos on valmis käyttämään aikaansa autonsa ominaisuuksien oppimiseen. Senkin takia voisin kuvitella ostavani uudemman auton koska korjauskustannuksista on mahdollista tinkiä samalla tavalla kuin vanhankin auton kanssa. Ainoastaan työt jotka vaativat tietoteknistä osaamista ja erillisiä ohjelmistoja joutuisin jättämään merkkikorjaamolle, ja valitettavasti olen siinä uskossa että nuo auton sielunelämään liittyvät työt ovat juuri niitä kalleimpia :D Toisena vakavana miinuksena on tuo vaadittu alkupääoma jonka auton vaihtaminen sitoisi. Uudessa autossa pitäisi olla oikeasti jotain sellaista mitä ehdottomasti tarvitsen, en saa muualta ja millä uuden auton hankinnan voisi perustella itselleen ja omalle lompakolleen. 

Kysymys siis kuuluukin, mikä saa Teidät laittamaan niin suuren osan omaisuudestanne kiinni peltiin jota käytätte vain pienen osan päivästänne liikkuessanne paikasta A paikkaan B? Millä olette perustelleet itsellenne tuon luksusostoksen ja millä perusteilla yrittäisitte saada myös tällaisen vanhalla ruoskalla ajavan luupään uudempien autojen pariin? :)




Koska tämä taitaa olla viimeinen julkaisu ennen joulun tuomia kolmen päivän vapaita niin toivotan kaikille tasapuolisesti Hyvää Joulua! Toivottavasti kaikkien talousprojektit ovat menneet tänä vuonna hyvin ja kinkku maistuu :)

Autovakuutus kilpailutettu

Vihdoin ja viimein sain tänkin homman aikaiseksi. Halvempi vakuuttaja oli siis tiedossa jo aikoja sitten, mutta en ole saanut vertailtua tarkkaa säästösummaa ennen tätä hetkeä. Alkusysäyksen vaihdolle antoi aikanaan Ananas  omassa blogissaan ja viimeisimmäksi asiasta muistutti Rikas Erakko omassa blogissaan.

Vuosittain olen noita vakuutuksiani ja muita sopimuksia aina ynnäillyt, mutta autovakuutuksen hinta on jostain syystä pysynyt tähän mennessä riittävän edullisella tasolla nykyisellä palveluntarjoajallani IF-vakuutusyhtiöllä, hinta vuodelle 2016 on 80,23*2 = 160,46€. Ananaksen innoittamani tein kuitenkin vertailua jo aiemmin POP-Vakuutuksen hinnoilla ja nyt vaihtaessani vuoden vakuutusmaksuksi muodostuu yhdessä erässä 125,84€ bonusprosentin ollessa 73%. Maksimiprosentti on 77% eli vielä on muutama vuosi kerättävää halvimpiin mahdollisiin vakuutuksiin :)

Säästöähän tuosta kertyy 160,46-125,84 = 34,62€ vuodessa. Summa ei päätä huimaa eikä sillä kuuhun mennä, mutta kuten työttömyyskassojen kohdalla, kyseessä on lakisääteisesti ohjattu palvelu jonka takia saan täysin samat palvelut ja minimivakuutuksen hinnasta riippumatta. Jos autossani olisi lisäksi kaskovakuutus niin sen kohdalla olisi syytä sitten tarkistaa vakuutusehdot, omavastuuosuus ja esimerkiksi kysellä vakuutusyhtiöstä heidän käytäntöjään epäselvissä tilanteissa joita tulee mieleen.

Mitään negatiivista sanottavaa minulla ei ole IF-yhtiöstä, asiointi on toiminut hyvin sen yhden kerran kun heidän kanssaan jouduin juttelemaan joskus seitsemän vuotta takaperin. Muuten yhteydenpito on ollut nollissa puolin ja toisin, vakuutuslaskut tulevat ajallaan tekstiviesti-ilmoituksen kera ja ne saa maksettua verkkopalvelussa. Jos joku miinus täytyy antaa niin se on tuo heidän verkkopalvelunsa, se tuntuu mielestäni aika vanhentuneelta ja jopa hieman kömpelöltä (ainakin viimeksi kun makselin vakuutuslaskua). Ensin täytyy kirjautua palveluun verkkopankkitunnuksilla, sitten avata/tallentaa koneelle/tulostaa vakuutuslasku, kirjautua ulos palvelusta ja sitten vielä mennä oman pankin verkkopankkiin syöttämään kyseiset tiedot. Kaipa nykyaikana voisi linkittää vakuutuslaskun suoraan verkkopankkiin "maksa"-painikkeella jolloin järjestelmä kysyy avainluvut, jne ja laskuttaa sen automaattisesti. E-laskuun saakka en itse IFin kanssa päässyt, mutta jatkossa autovakuutus saa tulla suoraveloituksella Danskeen.

Nyt olen sitten vain tyytyväinen tuohon päälle kolmenkympin säästöön ja laitan sen tuottamaan jotain. Kyseisellä rahalla pystyy maksamaan esimerkiksi melkein yhden kuukauden korkomenot asuntolainasta, kymmenessä vuodessa tuolla summalla maksaa noin vuoden ylimääräiset korot :)

Autohuoltoa, missä menee järkevyyden raja?

Lomat lusittu ja takaisin taas myös koneen äärellä. Maaliskuun katsaus hienosti tekemättä, koitan sen väsätä viikonloppuna.

Tällä kertaa asiaa kuitenkin vanhempien autojen ylläpidosta. Käytin auton tänään päästömittauksessa ja hylkyhän sieltä tuli, HC-arvo liian korkea ja muiden arvojen ollessa kunnossa viittaa vika olevan hyvin suurella todennäköisyydellä katalysaattorissa. Auto on vm.95 ja mittarissa karvan päälle 290tkm, joten eipä tuo mikään ihme ole kun valmistajat tuppaavat kyseiselle osalle suosittelemaan bensa-autoissa 150tkm vaihtoväliä :D

Ongelma muodostuu tuon korjaamisesta. Autoon on saatavilla kolme mahdollista osaa:

1) Originaali maahantuojalta, hintana netistä katsotun perusteella noin 1000€. Tästä saan halutessani -10% alennuksen joten hinnaksi jää silti noin 800-900€.

2) Tarvike, hintana varaosatiskillä noin 80€. Vaatii laippojen rälläköimisen vanhasta ja hitsaamisen uuteen, teettää työtä ja huonona puolena varaosamyyjäkin myönsi että näiden teho ja kestoikä on huomattavasti huonompi kuin valmistajan omien katalysaattorien. Johtuu pienemmästä erikoismetallimäärästä jota katalysaattorissa on käytetty, originaaleissa määrät ovat suuremmat. Tarvikkeita on ihmiset joutuneet vaihtamaan jopa vuoden-kahden välein koska teho on loppunut niin nopeasti.

3) Romuttamolta jostain vähän ajetusta korista löytyvä korvike. Hinta voi olla mitä tahansa 50-500€ välillä. Hyvänä puolena tässä on alkuperäisyys, jos löydän auton jolla ajettu alle 200tkm niin voisi kuvitella, että edessä on vielä useampi kymmenen tuhatta koska omallani pääsin 290tkm.

Rahastahan homma ei ole kiinni, tätä varten puskurirahasto on olemassa. Itseäni houkuttelee suuresti ihan uuden ostaminen merkkiliikkeestä. Sillä tiedän pärjääväni luultavasti koko auton loppuelämän ja voin kenties vielä myydä katalysaattorin sitten tarvitsevalle harrastajalle kun on aika tuo koppa romuttaa. Ongelmaksi muodostuu kyseisen ostoksen järkevyys: Missä vaiheessa on syytä luovuttaa ja mennä halvimman mahdollisen korjauksen mukaan?

Vertailua

 

Paljonko autollani on vielä järkevyyden rajoissa käyttöikää? Kilometreja on 290tkm, tiedän noilla ajetun sellaisia 500tkm määriä ilman isompia ongelmia. Itselleni on tehty puolimoottoriremontti pari vuotta takaperin joten ei pitäisi olla mikään ongelma päästä tuonne saakka. Vuodessa kilometrejä tulee mittariin noin 10-15tkm joten oletettavasti vuosia olisi jäljellä vielä reilu kaksikymmentä, elämäntilanteet ja mieltymykset tosin muuttuvat joten veikkaan että voisin ajaa kyseisellä autolla vielä viisi vuotta.

Tarvikekatalysaattori: vaihtoon huonoimmillaan 2v välein joten noita menisi 2kpl = 160€.

Alkuperäinen: kestää koko loppuiän ja vielä pidemmällekin = 1000€ ja kenties 300€ myynti(?)

Romuttamolta: Jos löytyisi alle 200tkm niin tiedossa olisi vielä ainakin tuon 5v ajoa = 50-500€.

Tällä pikaisella ajatustyöllä tuo romuttamon vaihtoehto tuntuisi fiksuimmalta. Siinä on tietysti riskinä, että sieltä saatava katti on myös jo rikki, mutta joitakin riskejä näiden vanhojen autojen kanssa on lienee otettava jos haluaa niitä pitää kunnossa?


Huomenna siis selvittelemään löytyykö paikallisilta romuttamoilta sopivia elinluovuttajia. Mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa, ja miten kalliita huoltoja olisit itse valmis tekemään autoosi?

Auton omistamisen sietämätön kalleus pt3

Ei tämä varmaan ketään kiinnosta, mutta sen verran v*tuttaa, että ajattelin purkaa hommaa hieman. Viikolla rupesi kuulumaan mukava rahina konehuoneesta 1200-1300rpm kohdalla kun painoi kytkimen pohjaan ja antoi hieman kierroksia. Pieni arvuuttelu ja selvittely tuttujen kanssa: painelaakeri menossa ja vaihtoonha se kannattaa laittaa ennen kuin leikkaa kiinni ja rupeaa syömään tietään paineasetelman läpi kohti kytkinlevyä. Varaosat kyseiseen '95 Toyotaan maksoivat satasen, ei siis mahdoton hinta jos ei lasketa työtä.

Tänäänä sitten töistä pari tuntia aikaisemmin pois ja hallille hommaa tekemään. Puoli konehuonetta purettuna ja riittävästi tapeltuna kytkinkoppa ja vaihdelaatikko saatiin lattialle, vetoakseleiden maljoja irrottaessa kävi kuitenkin vahinko ja rautakanki meni läpi vaihdelaatikon kyljestä. Homma siis monimutkaistui kertaheitolla ja auto jäi kasaamatta. Huomenna toivottavasti paremmalla onnella vaihdelaatikon hitsaus&kasaus ja auton niputtaminen. Tänään töitä takana 5h ja risat, huomenna toivottavasti puolet vähemmän.

En edes halua kuvitella paljonko tämä tulisi maksamaan jos ei olisi itsellä paikkaa missä remonttia tehdä ja osaavia kavereita jelppimässä. Vaikka vastoinkäymisiä tapahtuukin niin niistä oppii ja liikkeeseen viemällä homman hinta alkaisi varmasti viidestä sadasta ylöspäin. Jotain hyötyä siis tuosta 50e/kk hintaisesta hallipaikastakin :)

Auton omistamisen sietämätön kalleus pt2

Ykkösosassa kertoilin hieman epäonnesta omissa autoremonteissa ja kuinka omasta ajattelemattomuudesta sakotetaan. Tässä mietiskelen yleisesti auton omistamisen järjetöntä kalleutta sen hyötyyn nähden.

Otetaan esimerkkinä tuo oma auto, 90-luvun Toyota jonka olen omistanut nyt kohta nelisen vuotta. Ensimmäiset kolme menivät pienillä ongelmilla, jarruremonttia siellä ja muuta pientä täällä, mutta viimeinen 4kk on ollut yhtä helvettiä. Tietysti on mukava oppia uutta ja tehdä ns. itselleen, mutta kyllä tuossa välillä meinaa usko loppua. Alla lista ongelmista ja suurpiirteisistä hinnoista:

-takaiskarit+koiranluut+kallistuksenvakaajan runkopuslat 170e
-etuiskarit 150e
-termostaatti 40e
-vesipumppu 120e
-jakopään hilut 70e
-teräksinen kansipahvi + yläkerran tiivistesarja 180e
-renkaat 500e

Noh, onneksi asennushintoja ei ole koska voi korjata itse, ja jätän tässä pois laskuista 400e summan joka tuli kun tuttu koneistaja teki sylinterikannelle pieniä muokkauksia polttoainekulutuksen laskemiseksi & tehon lisäämiseksi.

730e osiin ja 500e renkaisiin eli yhteensä 1230e. Noista viiden vuoden välein täytyy uusia jakopään osat+renkaat+vesipumppu eli 690e. Vesipumppu on aina hieman arvoitus koska tehdasasennettu voi ainakin Toyotassa kestää jopa 300tkm, mutta yleensä alkaa osoittaa väsymisen merkkejä jo paljon aiemmin yksilöstä riippuen. Jakopääremontin yhteydessä se kuitenkin suositellaan vaihdettavaksi ja jakopäällä vaihtoväli on 5v/100tkm.

Otetaan siis summaksi pienine muine huoltoineen 1000e jokaisen viiden vuoden välein, täytyyhän autoon ostaa viidessä vuodessa esimerkiksi talvirenkaiden lisäksi myös uudet kesärenkaat eli vaikka muista huolloista jäisi plussalle niin renkaat kyllä tasoittavat summan. 1000e ei kuulosta pahalta viidessä vuodessa, mutta kun ajattelee asiaa niin tuo tekee 200e/vuosi eli 16,6e joka ikinen kuukausi. Jos teetät remontit autokorjaamolla niin summan voi huoletta tuplata, eli päälle 30e kuukaudessa remonteista jotka teetät autoosi viiden vuoden välein.

Tähän tietysti sitten päälle ne pakolliset maksut eli autovero+autovakuutus+mahdollinen kasko, ynnä muut turhakkeet. Autovero on itselläni 150e/vuosi, autovakuutus olisi ilman bonuksia jonkun 540e ja nyt 65% bonuksella karvan vajaa 200e, kaskoa en omista enkä ottaisi vaikka auto olisi uudempikin. Laitetaan näistä vakuutuksista+veroista listalle lisää siis 30e/kk (150+200=350e/vuosi = 30e/kk)

Joku voi tietysti sanoa, että kun ostaa uuden auton niin tuota ei tarvitse tehdä koska autossa ei vikoja ole. Noh, uusissa autoissa on niin paljon elektroniikkaa ettei vioilta vältytä. Volkswagenin dsg-vaihteistoviat, Toyotan airbagit, GM:n virtalukkovika ja ainakin VW:n sekä GM:n tapauksessa valmistaja on pakoillut aluksi vastuutaan jolloin viat ovat jääneet autonomistajien vastuulle. Ja samalla tavallahan se uusi auto syö bensaa kuin vanhakin koska lukemia virallisissa papereissa hieman vääristellään (Google-haulla saa aika paljon uutisia esille), siihen samat rengasvaihdot ja polttimot, yms kuin vanhoissa niin aivan samoissa lukemissa ollaan. Saattaa jopa olla että tulee kalliimmaksi koska moneen nykyautoon ei polttimoitakaan tai öljyjä voi vaihtaa enää itse liiallisen elektroniikan vuoksi ja takuuaika on erittäin lyhyt suomalaisten ajamien autojen keski-ikään nähden.

Suuntaa antavaksi summaksi saadaan siis yhdelle autolle about 60e/kk juoksevia kuluja + kaikki tarvittava polttoaine vielä päälle. Kahdelle autolle tuplat, jne. Jos pitää summaa hieman verrata johonkin niin miettikääpäs paljonko menee rahaa ruokaan per kuukausi, veikkaanpa että esim. 150e summalla syö kaksi ihmistä aika hyvää perussapuskaa monta viikkoa? Tästä voi jokainen miettiä kannattaako omistaa perheessä kaksi tai kolmekin autoa, vai olisiko kenties syytä tehdä valintoja asuinpaikan tai kulkuvälineen osalta. Jos työmatka on 20km/suunta niin kenties voisi harkita asumista lähempänä, kalliimpi asunto vastaan auton tarpeettomuus arkielämässä tasoittaa toisensa aika mukavasti. Toinen puolisko taloudesta pystyy varmasti hyödyntämään polkupyörää ja autoa voidaan vaihdella jos sattuu tulemaan pakottavaa tarvetta. Myöskään VR:n tai Onnibussin hinnat eivät vaikuta välttämättä enää kovinkaan kalliilta jos tarvitsee matkustaa esimerkiksi kerran kahdessa kuukaudessa ja on 150e/kk enemmän rahaa käytössä?

Tällaista tällä kertaa. Laittelen varmaan taas viikon mittaan mietteitä ylös riippuen siitä miten tuon rengashomman kanssa käy huomenna kyselemään mennessä.