Puolitoista kuukautta etätöitä kotona käsin vetää näköjään hieman hiljaiseksi harrastusten puolella. Töiden puolelta on ollut mukava huomata, että ihan hyvin tämä sujuu myös näin, on jopa miellyttävämpi tehdä kotona kun tauotus on helpompaa, kahvinkeitto helpompaa, ja taukojumppa helpompaa koirien ja palloleikkien ollessa oven takana odottamassa. Myös ruokaa voi tehdä helpommin ns. lennosta, toimistolla joutui ottamaan tarkasti tarpeet kotoa mukaan ja hyödyntämään usein mikroa.
Töiden ulkopuolella sitten meneekin hieman hiljaisemmin. Töiden puolella joutuu opettelemaan ja keksimään niin paljon uusia keinoja töiden tekemiseksi ja toimistolle jääneen väen ohjaamiseksi, että vapaa-aika menee erittäin tehokkaasti pihalla fyysisten aktiviteettien merkeissä, koneella ei juuri tule istuttua. Ohjelmassa on ollut kasvimaan kääntö, marjapensaiden saksiminen ja koko tuon tontin nurkan siivoaminen, parin koristekatepolun rakentaminen, kantojen kaivamista maasta ja kivitukimuurin siirtämistä paikasta toiseen. Ei ole ollut salille ikävä noin niin kuin fyysisen toimintakyvyn ylläpidon puolesta, aivojen purkamisen puolesta kylläkin :)
Näillä mennään nyt ainakin kesän loppuun saakka kuulemma. Taloustiedot on kyllä kirjattu ylös, mutta en ole saanut niitä muotoiltua julkaistavaksi saakka. Rumia lukuja siellä on muutenkin, liika aika kotona houkuttelee tosiaan tekemään noita fyysisiä hommia ja kunnon kaivaminenhan vaatii sen satasen Fiskarsin hakun, uuden hyvän rautaharavan, rautalapion hajonneen tilalle, painavamman rautakangen ja vaikka mitä muuta. Projektiauto on saanut uudet jarruosat ja sen takia tietysti nyt ne vanhat osat pitäisi hiekkapuhaltaa&maalata jotta kokonaisuus näyttää hyvältä :D
Sellaista täällä. Mitenkäs muilla on koronan tuoma poikkeustilanne mennyt talouden osalta ja ihan noin niin kuin muutenkin? Oletteko uskaltaneet jo tehdä sijoituksia vai odotatteko isompaa ja rumempaa laskua loppuvuodelle?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämän tärkeät asiat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämän tärkeät asiat. Näytä kaikki tekstit
maanantai 18. toukokuuta 2020
sunnuntai 28. heinäkuuta 2019
Valintojen maailma - säästänkö vai nautinko elämästä?
Muutimme nykyiseen asumukseen vuosi sitten elokuussa. Eräs muuttopäätökseen/tämän kohteen valintaan vaikuttanut tekijä oli omalta osaltani autoharrastukseni jolle tässä on olemassa paremmat puitteet kuin muissa taloissa joita kävimme katsomassa. Nyt on kuitenkin käynyt niin paskasti, että vaikka alustavasti mallailin mahtuvani hyvin rakentamaan ja puuhastelemaan alakerran autotallissa, on se osoittautunut talven ja kevään aikana silti liian pieneksi mielekkääseen harrastamiseen. Tallilla on kokoa karkeasti 3x7m eli se on suhteellisen iso omakotitalon talliksi, mutta se on silti nimenomaan talli, ei harrastetila. Auto vie ovet auki ollessaan tilaa käytännössä koko tuon 3m leveyden osalta ja 5m pituuden osalta joten kulkeminen ja tekeminen on väkisinkin rajoittunutta koska auton ympäri päästäkseen on suljettava työn alla olevia ovia ja varottava maalipintaa naarmuilta. Tallin päässä on 60cm syvä työpöytä, säilytyskaappi ja pesuallas joten esimerkiksi hallitunkkia käyttääkseen on tallin ovet avattava auki jotta auton mahtuu tunkkaamaan ylös, samoin auton alle mönkiessä jalat osuvat koko ajan tallin sivuseiniin tai kalusteisiin. Tarvittavat työkalut olen nostellut seinille pultattuihin reikälevyihin koukkujen varaan, mutta esimerkiksi erikokoisten hylsyjen tai räikkälenkkien hakeminen erikseen tallin toiselta seinältä autoa varoen on sanalla sanoen työlästä ja syö tehokkaasti motivaatiota. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi sahaustyöt ja lasikuiduttaminen on tehtävä ulkona, eipä muuten onnistu lokakuun ja huhtikuun välisenä aikana.
Onneksi tontilla on reilusti rakennusoikeutta jäljellä, noin 400m^2. Tämä oli myös yksi talon valintaan vaikuttanut seikka, reilu rakennusoikeus mahdollistaa huomattavasti paremmat laajennusvarat ja etäisyyden naapureihin kuin asemakaava-alueen tontti jossa rakennusoikeutta on alunperinkin vain kolmisen sataa neliötä.
Rakennuksen koko
Rakennuksen kooksi on kaavailtu alustavasti noin 90-100m^2 jotta siellä mahtuu varmasti työskentelemään tuskastumatta tilan ahtauteen, tilassa tulee pystyä tekemään niin auton perusremontit, rakentaminen kuin mahdolliset puutyöt terassikalusteista keittiönpöytiin joka sattuu olemaan yksi haaveista joita haluaisin toteuttaa vielä tässä elämässä. Tilantarvetta olen laskeskellut seuraavasti:
- Tilaan on hyvä varata pinta-alaa kahdelle autolle, yksi harraste sekä yksi käyttöauto tarpeen mukaan talven aikana.Yksi auto vie tilaa karkeasti ottaen 4x6m (24m^2) jotta sen ympärillä on vara kävellä huolettomammin ja pystyn esimerkiksi toisen autoista tunkkaamaan ylös ilman pelkoa toisen kolhimisesta. Autojen väliin mahtuu näin myös paloverho hitsauskipinöiden suojaamiseksi. Tallin leveysvaatimus autojen mahduttamiseksi on siis 4+4=8m ja pituusvaatimus 6m (nykyaikainen farmari on takaluukku avattuna ~5.5m pitkä).
- Toiselle seinustalle on hyvä varata koko matkalta tilaa 1m leveyden verran isommille työkoneille kuten kompuralle ja hitsauskoneelle sekä niiden siirtelylle, tallin leveysvaatimus siis 8+1=9m.
- Harrastetilan päätyyn on hyvä varata 60cm syvää työpöytätilaa koko tallin leveydeltä ja kaksi metriä pöydän eteen työskentelytilaa jossa mahtuu pyörittelemään esimerkiksi pidempiä kappaleita, auton osia tai autosta pois nostettua moottoria/vaihteistoa ilman riskiä niiden kolhimisesta työkaluihin tai autoihin. Tallin pituusvaatimus siis 6+2,6=8,6m.
Kustannukset
Olen nyt sitten käynyt menneen kevään ja tämän kesän ajan alustavaa vuoropuhelua pankin kanssa autotalli/harrastetilaprojektista ja kysellyt hieman tarjouksia ja hintatietoja urakoitsijoilta mitä talli tulisi kustantamaa. Tallin kustannusarvio useamman tarjouksen keskiarvoilla katsottuna olisi noin 30 000€, ei sisällä sähkötöitä eikä maansiirto&pohjatöitä. Jos tallin tekee itse metritavarasta, voi rakennuskustannuksissa säästää 2000-5000€. Sähköihin saa varata sen pari tonnia ja maansiirtotöihin karkeasti arvioituna 10 000€, jos ei tule yllätyksiä. Maansiirtotyöt on aina se suurin epävarmuustekijä uudessa rakennusprojektissa koska maan alta voi tulla vastaan yllätyksiä joihin ei ole varauduttu, esimerkiksi kalliopinta tai paksu savikerros.
Karkeasti kyse on siis 40 000-45 000€ projektista. Pankki on alustavasti tarjonnut sijoitusasuntoani takuuna käyttäen 32 000€ lainaa, suurempaa lainaa ei voi saada ilman lisävakuuksia joihin nykyinen talomme ei kuulemma kelpaa koska olemme asuneet vasta vuoden ja lainaa ei ole siten paljoa lyhennetty. Sijoitusasunt on arvoltaan +-100k€ ja lainaa siinä on kiinni noin 54 000€. Vaikka ottaisin lainaa tuota asuntoa vastaan niin jossain vaiheessa asuntoa myydessä saisin käytännössä varmuudella kuoletettua sekä asuntoon kohdistuvan lainan, että myös autotalliin kohdistuvan lainan. Jopa siinä tapauksessa, että joutuisin myymään asunnon jostain syystä huomattavaan alihintaan.
Jotta tallin saa pystyyn, tulisi minun siis käyttää omaa rahaa sellainen 10 000-15 000€. Tuosta blogin oikeasta reunasta voi jokainen katsoa tämän hetkisen säästötilanteeni, käytännössä tuon rahasumman kasaan kursiminen tarkoittaisi siis melkein koko sijoitussalkun nollaamista. Siitä pääsemmekin otsikkoon ja tämän hetkiseen dilemmaani.
Kallis harrastus vai turvattu tulevaisuus
Olen kasannut tuota sijoitussalkkuani nyt karvan päälle kolme vuotta. Tarkoituksena olisi saada ennen viisikymmentävuotispäivää kasaan 200 000€ sijoitusomaisuus jonka tuomilla passiivisilla tuloilla voisin helpottaa tarvetta tehdä täyttä työviikkoa tai muuten vaan nauttia paremmin elämästä. Jos nyt myyn kaiken, aloitan matkan uudestaan nollasta kolmen vuoden takaa-ajomatkalla. Se on prosentuaalisesti aika suuri koska aikaa tuonne keski-ikään on enää 16 vuotta.
Voisin aina luopua haaveistani auto- ja puutyöharrastuksen suhteen ja valita täysin ne halvemmat mielenkiinnon kohteeni kuten pyöräilyn, saliharrastuksen, lenkkeilyn ja pienet rakennusprojektit jotka eivät tarvitse sisätilaa. Mutta myynkö itseni ja haaveeni jättämällä tämän harrastetilakortin kääntämättä, tai lykkäämällä sitä hamaan tulevaisuuteen? Koska voihan olla, että minulle tapahtuu jotain enkä pääse koskaan nauttimaan noista rahoista joita tulevaisuutta varten säästän, huomisesta kun ei koskaan tiedä. Samoin jos siirrän tätä projektia tulevaisuuteen, menetän niin sanotusti ne energisimmät vuodet jolloin on mahdollista tehdä asioita joita ei sitten esimerkiksi eläkeiässä enää iän mukanaan tuomien rajoitteiden vuoksi pystykkään tekemään. Voisin myös tietysti vuokrata tilan harrastuksille jostain muualta, mutta tällä hetkellä tuollaiset 100m^2 lähentelevät tilat kustantavat 800€/kk tai enemmän, plus sähkö ja vesi. Samoin vuokratilojen sijainti on muualla kuin tässä vieressä, joten en voisi mennä esimerkiksi tekemään yhtä hitsisaumaa kymmeneksi minuutiksi ruoanlaiton ja syömisen jälkeen ennen iltatoimia. Autoni oli ennen tähän muuttoa säilytyksessä muualla, kylmässä ja kosteassa hallissa, ja maksoin siitä kahdeksan vuoden aikana yhteensä noin 5000€ plus polttoaineet kotoa hallille ja takaisin. Rakentaminen oli erittäin hidasta 30km välimatkan vuoksi ja koska talven pakkaset eivät innostaneet tekemiseen, nyt kun sain lämpimän tallin omasta pihasta olen huomannut tekeväni huomattavasti enemmän asioita ihan vaan sen vuoksi, että pääsen siihen kun haluan ja vaikka vain viideksi minuutiksi, jopa talven pakkasilla kun tallissa on mukava +15c lämmintä.
Ainahan on mahdollista, että mielenkiintoni näihin harrastuksiin lopahtaa jossain vaiheessa, mutta sitä ei toisaalta voi tietää tässä vaiheessa. Ja suuri autotalli/harrastetila voi olla jopa kiinteistön arvoa tiputtava tekijä koska iso osa ihmisistä ei tarvitse noin suuria puitteita autotallilleen. Toisaalta rakennuksen on aina purettavissa ja siirrettävissä jos niikseen tulee, ainoastaan lattia ja antura on käytännössä kertakäyttökamaa, mutta nekin saa peitettyä tarpeen vaatiessa maakerroksella jos mahdollinen uusi asukas ei tallista halua maksaa.
Olen täysin hukassa asian kanssa ja tätä pohtiessa menee varmasti vielä monen monta viikonloppuiltaa rommikolaa nauttiessa jotta pääsen asiassa jonkinlaiseen päätökseen. Ei ole helppoa saatikka halpaa tämä harrastajan elämä :D
tiistai 23. heinäkuuta 2019
Mitä loma merkitsee?
Kesä on vaarallista aikaa. Kolmen viikon pääjakso kesälomista takana enkä tainnut kertaakaan edes vilkaista tietokonetta kohti, tekemistä ja miettimistä on ollut sen verran runsaasti. Puhumattakaan siitä, että vietin loman ensimmäiset kaksi viikkoa flunssassa puolikuntoisena tehden sitä mitä kroppa antoi tehdä. Kesäkuun talousseuranta on nyt kyllä kirjoitettu ylös, mutta taidan vetkutella sen kanssa vielä viikon verran ja laitan sitten kerralla heinäkuun laskentojen kanssa ne tänne "arkistoon".
Sitten itse pääasiaan. Olen helvetin huono viettämään lomaa rentoutumisen merkeissä, ja se herätti miettimään mikä onkaan se loman oikeaoppinen käyttötarkoitus. Vaimo koko ajan puhuu siitä miten pitäisi antaa itselleen lepoa niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta minulla tauko palkkatyöstä tarkoittaa fyysisten voimavarojen siirtoa omiin juttuihin ja vapautuvan aivokapasiteetin käyttöä aivan muiden asioiden ajatteluun kun kerta töitä ei tarvitse tehdä. En osaa olla paikallani sohvalla tai takapihalla aurinkotuolissa vaan tunnen lepääväni ja palautuvani vaikka tekisin ruumiillista työtä, kunhan se on mielekästä ja sopivan vähän pääkoppaa rasittavaa. Lomalla en käy salilla runnomassa itseäni ennenaikaiseen lonkkaleikkaukseen joten se voi tietysti auttaa myös fyysisen puolen palautumisessa vaikka fyysinen kokonaisaktiivisuus ei loman aikana hirveästi putoaisikaan. Samoin tiedostan, että yhtenä päivänä ei ole pakko tehdä tiettyjä asioita vaan projekteille on käytössä useampi viikko, se tuo varmasti oman osansa henkisen stressitason laskemiseen ja pääkoppa lepää vaikka ajattelisin kuinka paljon tekeillä olevia asioita.
Nytkin lomalla kaverini kanssa etsimme sadevesiputkia seuraten ja esiin kaivaen takapihaltamme sadevesien imeytyskaivon ja kaivoimme sen esille puolen metrin syvyydestä ruusupuskan alta. Tyhjensimme rännikaivoilta tulevat sadevesiputket sinne tungetusta muovipussimytystä ja kolmenkymmenen vuoden hiekka/soraseoksesta sekä lapioimme imeytyskaivon pohjalle kertyneet hiekat ylös muuhun käyttöön. Sitten pyörittelin siihen korotusrenkaan päälle jotta kaivon yläreuna saatiin hieman lähemmäs maanpintaa tulevien avausten helpottamiseksi, venkoilin saatanan painavan betonikannen takaisin päälle ja ympäröin koko komeuden routasuojauksella, soralla sekä maa-aineksilla. Kurtturuusun juuria ja oksia tuli kaivettua neljän jätesäkillisen verran ylös siinä samalla ja vielä olisi parin jätesäkillisen verran tekemistä tähän loppukesälle. Flunssaisena tuohon sai menemään viikon.
Toisena projektina oli terassin/pation rakentaminen jonka teimme paremman puoliskon kanssa loman mittaan. Suhteellisen iso 5x5m terassi maksaa muuten aivan helvetisti, kyllästetty puutavara, kulmaraudat, ruuvit, tolppakengät, betonilaatat, pari kankaista aurinkosuojaa ja muut tarvikkeet maksavat reilusti yli tonnin! Tuon väsäämiseen sai laskea yhteensä noin viikon verran "työaikaa", ajattelutyötäkin se vaati melko reippaasti kun rakennettiin ilman valmiita piirustuksia ns. sitä mukaa suunnitellen kun saatiin materiaalia haettua rakennuspaikalle.
Kolmas iso projekti oli harrasteauton katsastaminen ja hifilaitteiston rakentaminen. Elin onnellisesti juhannukseen saakka siinä luulossa, että vanhat säännöt olivat 2018 kesällä vielä voimassa ja autossa oli ns. pitkä leima tämän vuoden elokuun loppuun asti voimassa. Yllätys oli epämieluisa kun tarkistin Trafin palvelusta omistamieni ajoneuvojen tilanteen ja sen mukaan autosta oli mennyt katsastus umpeen viikko ennen juhannusta. Ei muuta kuin herkistelemään jarruja, säätämään moottorinohjausta ja alustan asetuksia ja sitten katsastuskonttorille hätävarana täysin originaali sisusta paikalleen lätkittynä uusien asennusten keskeneräisyyden vuoksi. Leima sieltä tuli ja sisusta lähti takaisin varastoon heti kotipihaan päästyäni :D Hartsia, lasikuitua ja työtunteja tähänkin upposi lomalla lähemmäs viikon verran, reilusti ajattelutyötä ja fyysistä näpertelyä hengitysmaski naamalla autotallin edessä parvekelipan alla sateessa ja auringonpaisteessa. Homma jatkuu edelleen ja toivottavasti valmista tulee syksyyn mennessä jotta voin talven sitten käyttää aivan muihin asioihin.
Näihin kolmeen hommaan upposi siis lähes koko loma, tein tasan yhden lomareissun veljeni luo, olin poissa kotoa hurjat kaksi yötä. Silti tuntuu, että olen levännyt vähintään sopivasti, työ tuntuu taas tauon jälkeen mielekkäältä ja jaksan töiden jälkeen jatkaa noita loman aikana kesken jääneitä projektejani niin ajatustasolla kuin käytännössäkin. Voin väittää lomani olleen piristävä ilman pitkää lomareissua tai kaikkien kehumaa totaalista irtiottoa jonka pitäisi viedä kuulemma ihminen sujuvasti lomatunnelmiin. Ainut joka harmittaa on tuo sairastelu lomalla, ilman sitä olisi varmasti ollut mahdollista tehdä asioita pikkasen monipuolisemmin ja tehokkaammin. En tiedä johtuuko tämä siitä, että olin jo puolitoista viikkoa lomalla kesäkuun alussa ja silloin teimme reissun pohjoiseen. Täyttikö se sitten matkailukiintiöni, vai onko olemassa niin erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja työstressin poistamiseen ja töistä palautumiseen?
Miten sinä palaudut työrasituksesta ja saat itsesi lomatunnelmaan?
Sitten itse pääasiaan. Olen helvetin huono viettämään lomaa rentoutumisen merkeissä, ja se herätti miettimään mikä onkaan se loman oikeaoppinen käyttötarkoitus. Vaimo koko ajan puhuu siitä miten pitäisi antaa itselleen lepoa niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta minulla tauko palkkatyöstä tarkoittaa fyysisten voimavarojen siirtoa omiin juttuihin ja vapautuvan aivokapasiteetin käyttöä aivan muiden asioiden ajatteluun kun kerta töitä ei tarvitse tehdä. En osaa olla paikallani sohvalla tai takapihalla aurinkotuolissa vaan tunnen lepääväni ja palautuvani vaikka tekisin ruumiillista työtä, kunhan se on mielekästä ja sopivan vähän pääkoppaa rasittavaa. Lomalla en käy salilla runnomassa itseäni ennenaikaiseen lonkkaleikkaukseen joten se voi tietysti auttaa myös fyysisen puolen palautumisessa vaikka fyysinen kokonaisaktiivisuus ei loman aikana hirveästi putoaisikaan. Samoin tiedostan, että yhtenä päivänä ei ole pakko tehdä tiettyjä asioita vaan projekteille on käytössä useampi viikko, se tuo varmasti oman osansa henkisen stressitason laskemiseen ja pääkoppa lepää vaikka ajattelisin kuinka paljon tekeillä olevia asioita.
Nytkin lomalla kaverini kanssa etsimme sadevesiputkia seuraten ja esiin kaivaen takapihaltamme sadevesien imeytyskaivon ja kaivoimme sen esille puolen metrin syvyydestä ruusupuskan alta. Tyhjensimme rännikaivoilta tulevat sadevesiputket sinne tungetusta muovipussimytystä ja kolmenkymmenen vuoden hiekka/soraseoksesta sekä lapioimme imeytyskaivon pohjalle kertyneet hiekat ylös muuhun käyttöön. Sitten pyörittelin siihen korotusrenkaan päälle jotta kaivon yläreuna saatiin hieman lähemmäs maanpintaa tulevien avausten helpottamiseksi, venkoilin saatanan painavan betonikannen takaisin päälle ja ympäröin koko komeuden routasuojauksella, soralla sekä maa-aineksilla. Kurtturuusun juuria ja oksia tuli kaivettua neljän jätesäkillisen verran ylös siinä samalla ja vielä olisi parin jätesäkillisen verran tekemistä tähän loppukesälle. Flunssaisena tuohon sai menemään viikon.
Toisena projektina oli terassin/pation rakentaminen jonka teimme paremman puoliskon kanssa loman mittaan. Suhteellisen iso 5x5m terassi maksaa muuten aivan helvetisti, kyllästetty puutavara, kulmaraudat, ruuvit, tolppakengät, betonilaatat, pari kankaista aurinkosuojaa ja muut tarvikkeet maksavat reilusti yli tonnin! Tuon väsäämiseen sai laskea yhteensä noin viikon verran "työaikaa", ajattelutyötäkin se vaati melko reippaasti kun rakennettiin ilman valmiita piirustuksia ns. sitä mukaa suunnitellen kun saatiin materiaalia haettua rakennuspaikalle.
Kolmas iso projekti oli harrasteauton katsastaminen ja hifilaitteiston rakentaminen. Elin onnellisesti juhannukseen saakka siinä luulossa, että vanhat säännöt olivat 2018 kesällä vielä voimassa ja autossa oli ns. pitkä leima tämän vuoden elokuun loppuun asti voimassa. Yllätys oli epämieluisa kun tarkistin Trafin palvelusta omistamieni ajoneuvojen tilanteen ja sen mukaan autosta oli mennyt katsastus umpeen viikko ennen juhannusta. Ei muuta kuin herkistelemään jarruja, säätämään moottorinohjausta ja alustan asetuksia ja sitten katsastuskonttorille hätävarana täysin originaali sisusta paikalleen lätkittynä uusien asennusten keskeneräisyyden vuoksi. Leima sieltä tuli ja sisusta lähti takaisin varastoon heti kotipihaan päästyäni :D Hartsia, lasikuitua ja työtunteja tähänkin upposi lomalla lähemmäs viikon verran, reilusti ajattelutyötä ja fyysistä näpertelyä hengitysmaski naamalla autotallin edessä parvekelipan alla sateessa ja auringonpaisteessa. Homma jatkuu edelleen ja toivottavasti valmista tulee syksyyn mennessä jotta voin talven sitten käyttää aivan muihin asioihin.
Näihin kolmeen hommaan upposi siis lähes koko loma, tein tasan yhden lomareissun veljeni luo, olin poissa kotoa hurjat kaksi yötä. Silti tuntuu, että olen levännyt vähintään sopivasti, työ tuntuu taas tauon jälkeen mielekkäältä ja jaksan töiden jälkeen jatkaa noita loman aikana kesken jääneitä projektejani niin ajatustasolla kuin käytännössäkin. Voin väittää lomani olleen piristävä ilman pitkää lomareissua tai kaikkien kehumaa totaalista irtiottoa jonka pitäisi viedä kuulemma ihminen sujuvasti lomatunnelmiin. Ainut joka harmittaa on tuo sairastelu lomalla, ilman sitä olisi varmasti ollut mahdollista tehdä asioita pikkasen monipuolisemmin ja tehokkaammin. En tiedä johtuuko tämä siitä, että olin jo puolitoista viikkoa lomalla kesäkuun alussa ja silloin teimme reissun pohjoiseen. Täyttikö se sitten matkailukiintiöni, vai onko olemassa niin erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja työstressin poistamiseen ja töistä palautumiseen?
Miten sinä palaudut työrasituksesta ja saat itsesi lomatunnelmaan?
maanantai 3. syyskuuta 2018
Kesän kolme kovaa - paketti täysin uusiksi
Tämä kesä on ollut kaikin puolin aika erilainen. Tuntuu, että olen ollut aiempaa varmempi taloudellisen tilanteeni kanssa vaikka kuukausittaiset tulokset lähentelevätkin nollatasoa ja tietyllä tavalla jonkinlainen liika pohtiminen ja ajattelu on jäänyt taka-alalle. Tilalle on tullut jonkinlainen tietty "kerran täällä eletään" mentaliteetti joka on innostanut elämään hieman enemmän ns. hetkessä. Samalla kuitenkin takaraivossa kolkuttelee se taloudellinen minä joka haluaa kasata 200k€ osinkosalkun turvaamaan toimeentuloa kun alan vähentää pakollista työntekoa mahdollistaakseni juuri tuon edellä mainitun "kerran täällä eletään" mentaliteetin :D
Näiden ajatusten myötä kesän aikana on tapahtunut kolme aika suurta muutosta elämässä joista haluan pikkasen kirjoitella itselleni asioita muistiin.
Muutama jo kerkesi veikkailemaan heinäkuun tuloksia kirjatessa, että talouteen olisi tulossa kaksilahkeinen kakkone. Kaksijalkaista ei ole saapunut (ainakaan vielä), mutta pieneen asuntoomme saapui nelijalkainen otus joka kahden ensimmäisen viikon aikana tuhosi eteisestä kaksi seinää, söi erinäisen määrän kenkiä (ei yhtäkään minun hienosta neljän parin valikoimasta onneksi, turvakenkiä ei lasketa koska ne on tehty kestämään :D) ja pisti liikaa tietokoneruutua tuijottavan isännän pitkästä aikaa liikkumaan muutenkin kuin kuntosalilla rautaa nostellen.
Monet taloudellista itsenäisyyttä tai muuten rahallista vakautta tavoittelevat ovat olleet sitä mieltä, että lemmikin hankkiminen on viimeinen teko joka varmuudella hidastaa tuohon tavoitteeseen pääsyä tai jopa tuhoaa taloutesi. Mitä nyt itse olen noin neljän kuukauden verran koiran kanssa touhunnut ja osallistunut omalta osaltani sen kustannuksiin, niin täytyy sanoa etteivät nuo taloudelliset panostukset ihan älyttömiä ole. 50-100€ menee ruokasäkkiin per kuukausi plus muutamat herkut päälle, vakuutusta emme ole koiralle ottaneet, rokotukset & madotukset ovat hieman yli kympin per setti ja kestävät lelut menevät vielä pitkän aikaa. Seinien paikkaukseen on pakkelia kaapissa ja kengät voi pelastaa halutessaan nostamalla ne ylös lattialta. Keskimäärin kustannukset koirasta ovat siis siellä noin 100€/kk luokassa, jakajana kaksi henkilöä joten oma osuuteni noin 50€ verran.
Plussapuolena koirassa on ehdottomasti oman aktiivisuustason nouseminen ihan reilusti. Päivittäiset lenkkeilyt ovat piristäneet minua huomattavasti, en jämähdä enää samalla tavalla tietokoneelle istumaan työpäivän jälkeen, ja mieli tekee istua sen sijaan vaikka pihalla koiran kanssa palloja heitellen, kilojakin on lenkkeilyjen ja pihalla juoksentelun ohessa pudonnut vyötäröltä muutama. Tämän hetken uusin lemppari tuntuu olevan frisbee jota on hyvä heitellä ulkona ja opetella siinä ohessa noutamista, oma ketteryyskin palautuu vähitellen lähemmäs kymmenen vuoden takaista kun yrittää saada karkuun juoksevan vintiön kiinni.
Pientä epävarmuutta oli koiran hankkimisen suhteen allergia-asioiden puolella. Itselläni on rasitusastma ja koira-allergia joka ilmenee nuhaisuutena, kurkun kaihertamisena, ihon punoituksena ja poltteluna. Tätä karvapalleroa käytiin kattomassa pari kertaa ja kun mitään reaktioita ei tullut niin uskallettiin tehdä päätös. Iho-oireita ei ole tullut vieläkään, kertaakaan en ole ollut toukokuun jälkeen flunssassa ja myös keuhkojen osalta mennään koko ajan parempaan suuntaan. Taitaa 24/7 altistus ja reilu määrä ulkoilmaa tehdä siis tehtävänsä myös keuhkokapasiteetin parantamisessa :)
Kuten jotkut ovat ehkä lukeneet ja harvemmat kenties muistavat, olemme metsästäneet taloa jo parisen vuotta. Viime vuonna kyllästyimme jo etsimiseen ja aloimme vakavasti harkitsemaan tontin ostamista jolle sitten olisimme rakennuttaneet talon.
Nyt etsiminen on kuitenkin ohi tältä erää. Löysimme melkolailla unelmakohteen noin 9km päässä keskustasta, yli 2000m^2 kokoinen tontti kaksikerroksisella, vuonna 1990 rakennetulla rinnetalolla höystettynä. Puusauna, leivinuuni ja itselleni autotalli joka kelpaa tähän hätään autoharrastukselleni. Pihassa on tilaa ja rakennusoikeutta on vielä useampi sata neliötä jäljellä joten uusi kahden auton talli/harrastetila siihen jossain vaiheessa nousee, mutta tähän hätään tuo talon oma talli päästää minut nykyisestä kylmästä hallipaikasta ja sen 50€/kk kustannuksesta eroon (kunhan saan auton taas kuntoon kun se juhannuksen alla meni ja hajosi).
Ainut miinus talossa on suorasähkölämmitys. Puusauna, leivinuuni&takkakombo, LTO ja asennettu ilmalämpöpumppu auttavat asiassa huomattavasti, mutta joitakin kikkoja pitää keksiä sähkölaskun pitämiseksi kurissa. Muutamia asioita on jo tullut esille kun olen tutkinut "pelle pelottomien" ratkaisuja, mutta niitä pitää vielä miettiä tarkemmin. Esimerkiksi ilmanvaihdon ulospuskemaa hukkalämpöä olisi ehkä mahdollista hyödyntää ilmalämpöpumpun sisäänottoilman lämmitykseen talviaikana ja talousrakennuksen seinälle voisi rakentaa ns. kokistölkkilämmittimen (Youtubessa on paljon videoita esimerkiksi hakusanalla 'soda can heater') :D
Lainassa on ensimmäisen vuoden ajan lyhennysvapaata joten maksamme vain korkoa, noin 110€/kk. Kasaamme kuitenkin talotilille samaan aikaan puskuria tulevia menoja ajatellen, tarkemmin sanottuna sellaisen ~300€/kk verran per nokka. Sähkölasku ja vakuutukset koitetaan hoitaa tuosta samasta summasta, muut menot hoidetaan käyttötileiltä tässä vaiheessa. Kunhan syksy etenee niin melko varmasti tuota summaa joudutaan nostamaan vielä hieman kun nähdään mille tasolle kulut asettuvat. Korkokustannusten nousuun varautumisen vuoksi ja ensi vuonna alkavien lyhennysten takia ensi vuoden loppupuolella talotilille pitää sitten laittaa jo se noin 500€/kk per naamari.
Jotta tilanne ei olisi ihan noin karu, että ottaisin takkiin useamman satasen nykyistä enemmän, niin tämä viimeinen muutos muuttaa tilannetta aika radikaalisti.
Tämän hetkinen asumuksemme meni vuokralle ja vuokralainen löytyikin yllättävän nopeasti, noin kahdessa viikossa. Kun löysimme uuden talon niin nykyisen asunnon myynti ei olisi onnistunut millään tarvittavassa ajassa, päätettiin siis, että laitan sen vuokralle ja jos ei vuokralaista olisi löytynyt niin minä olisin maksanut sen asunnon menoja ja puolisoni taasen suuremman osuuden uuden talomme kustannuksista tarvittavan aikaa.
Vuoden vuokrasopimuksella aloitetaan ja vuokralainen on etsinyt pidempiaikaista asuntoa, joten oletettavasti vuokrasuhde tulee jatkumaan useamman vuoden jos tilanteet eivät muutu radikaalisti. Vuokrataso kattaa kaikki asunnosta itselleni muodostuvat kulut (lainat, korot, vastike) jonka päälle ylimääräistä jää noin 100e/kk josta tietysti pitää vähentää vielä verot. En hae maksimaalista vuokratuottoa vaan tasaista tuloa joka kattaa asunnosta muodostuvat kulut, mahdollistaa varautumisen yhtiössä tehtävien remonttien kustannuksiin ja joka mahdollistaa asunnon lainakuorman maksusuunnitelmaa nopeamman vähentämisen.
Vuokratulo asunnosta on 600€/kk. Omat pakolliset menoni yhtiövastike 175€ sekä lainanhoitokulut 260€+60€ eli yhteensä = 495€. Vuokratulosta verotuksessa vähennettäväksi kelpaa ilmeisesti yhtiövastikeosuus sekä asuntolainan korko joka on noin 40€/kk. Verottajan armoille jäisi siis noin 400€/kk summa josta 30% pääomavero tekee 120€. Kuukaudessa pitää siis 600€ potista varata 120€ veroihin ja käyttöön summasta jää siten 480€. Otan siis muutaman kympin per kuukausi "takkiin" nyt alkuvaiheessa, mutta miinus on pieni asuntolainan lyhenemisen määrään verrattuna joten varallisuus kuitenkin kasvaa reilusti eli sen puoleen tulos on plussan puolella.
Koska jätin asuntoon myös kalusteita, valaisimia, yms. niin työkaverini vinkkasi niiden kelpaavan verotuksessa myös kuukausittaiseen kalustevähennykseen joka on muutamia kymppejä. Samoin nyt kun vuokrauksen myötä pääomatuloni nousevat huomattavasti entiseen osinkovirtaan pohjautuvaan tasoon verrattuna, voin melko varmasti laittaa verotukseen hyvällä omalla tunnolla myös työhuonevähennyksen sekä osan puhelinlaskusta koska käytän puhelinta ja sen internetyhteyttä sijoitustoimintani hoitamiseen. Noiden myötä kuukausittainen tulos lienee aikalailla plus-miinus-nolla?
Kaiken kaikkiaan verotuksen jälkeen asunnosta käteen jäävä summa ei ole riittävä, mutta tällä aikataululla ratkaisu oli "paras" mahdollinen. Asunnon kulukuormasta täytyy saada pikimmiten pois tuo 60€/kk verran oleva kylpyhuoneremonttia varten otettu laina, jonka korkokaan ei vissiin ole vähennyskelpoinen koska laina otettiin oman asumisen aikana 2017 keväällä. Tämän vuoden tilanteen taitaa pelastaa tuo oviremontti jonka lasku erääntyi maksettavaksi vasta kun vuokrasopimus oli allekirjoitettu ja olimme tehneet muuttoilmoituksen uuteen kohteeseen, itse remonttikin on vielä tekemättä ja suunniteltu ajankohta on lokakuun alussa kun uusi vuokralainen on jo kirjoilla asunnossa.
Pidän tätä ratkaisua enemmänkin ylimääräisenä säästämisenä koska vuokratoiminnan kautta asuntoon kohdistuva velkataakkani vähenee lainojen lyhennyksen verran joka kuukausi muutenkin kuin vain omien palkkatulojeni turvaamana ja siten kun/jos asunnon joskus myyn, saan asunnon arvosta suuremman osuuden suoraan lapaseen, jonka voin sitten siirtää osinkokohteisiin. Plussana myös, että saan itse lisää tekemistä ja opin uutta kun selvittelen ja hoidan vuokra-asunnon asioita, jos ei siis omakotitalossa ole riittävästi tekemistä vapaa-ajan täyttämiseksi :D
Kaiken kaikkiaan kuukausittaiset menoni lisääntyvät koiran myötä noin 50€/kk. Uusi asunto tuo taas ensimmäisen vuoden aikana puolet korkomenoista eli noin 55€/kk sekä puolet muista asumismenoista ja puskurin kasvattamisesta, yhteensä heitän villinä heittona tuonne lukeman 350€ joten yhteensä tulevat lisämenot olisivat 400€/kk luokkaa.
Asunnon vuokraamisesta johtuen menoista katoaa kuitenkin vanhan asunnon sähkölasku, eli noin 70€/kk, sekä kotivakuutus joka oli kuukausitasolla vajaa 6€. Uuden talon myötä saan projektiautoni omaan autotalliin jonka vuoksi kuukaudessa säästyy 50€ hallipaikkamaksun muodossa. Menot putoavat siis yhteensä 126€ verran jolloin miinusta uusien menojen myötä tulee noin 270€ verran.
Koska vuokratulo kattaa vuokralle jäävän asunnon yhtiövastikkeen 180€ sekä melkein kaikki lainakulut, eli sanotaan nyt 300€ (=480€) niin tilanne kääntyy kannaltani ihan kohtuulliseksi, kuukausittain tulisi olla siis käytössä 480-270€ = +210€ entiseen verrattuna. Tuosta pitää tietysti osa varata vanhan asunnon remonttirahastoon/yleiseen hätävaratiliin, mutta silti plussaa pitäisi jäädä muutamia roposia entiseen verrattuna. Kunhan vanhan asunnon velkakuormasta poistuu 60€/kk kylppärilaina niin tilanne alkaa näyttää jo erittäin valoisalta.
Tähän toivoisin vahvistavia tai tyrmääviä kommentteja omalle päättelylleni, saan tehtyä sitten uudet laskelmat hyvissä ajoin ennen ensi vuoden verotusta. Olen monesti saanut kuulla ajattelevani asioita aivan liian monimutkaisesti tai insinöörimäisesti ja omistavani yleensä naisiin yhdistettävät tippaleipäaivot (luulen sen olevan humoristinen loukkaus, mutta en ole vielä osannut siitä loukkaantua koska tiedän asian olevan totta). Mutta jos asia menee tosiaan noin kuten olen päätellyt, niin tilannehan tuntuisi olevan aika hyvin pulkassa :)
Tämmöstä tällä kertaa. Seuraavana vielä elokuun katsaus jonka jälkeen joudun muuttamaan pikkasen laskureita ja kirjauksia omakotitalon & vuokrakämpän vuoksi...
Näiden ajatusten myötä kesän aikana on tapahtunut kolme aika suurta muutosta elämässä joista haluan pikkasen kirjoitella itselleni asioita muistiin.
Toukokuussa kahden hengen perheemme kasvoi kolmannella
Muutama jo kerkesi veikkailemaan heinäkuun tuloksia kirjatessa, että talouteen olisi tulossa kaksilahkeinen kakkone. Kaksijalkaista ei ole saapunut (ainakaan vielä), mutta pieneen asuntoomme saapui nelijalkainen otus joka kahden ensimmäisen viikon aikana tuhosi eteisestä kaksi seinää, söi erinäisen määrän kenkiä (ei yhtäkään minun hienosta neljän parin valikoimasta onneksi, turvakenkiä ei lasketa koska ne on tehty kestämään :D) ja pisti liikaa tietokoneruutua tuijottavan isännän pitkästä aikaa liikkumaan muutenkin kuin kuntosalilla rautaa nostellen.
Monet taloudellista itsenäisyyttä tai muuten rahallista vakautta tavoittelevat ovat olleet sitä mieltä, että lemmikin hankkiminen on viimeinen teko joka varmuudella hidastaa tuohon tavoitteeseen pääsyä tai jopa tuhoaa taloutesi. Mitä nyt itse olen noin neljän kuukauden verran koiran kanssa touhunnut ja osallistunut omalta osaltani sen kustannuksiin, niin täytyy sanoa etteivät nuo taloudelliset panostukset ihan älyttömiä ole. 50-100€ menee ruokasäkkiin per kuukausi plus muutamat herkut päälle, vakuutusta emme ole koiralle ottaneet, rokotukset & madotukset ovat hieman yli kympin per setti ja kestävät lelut menevät vielä pitkän aikaa. Seinien paikkaukseen on pakkelia kaapissa ja kengät voi pelastaa halutessaan nostamalla ne ylös lattialta. Keskimäärin kustannukset koirasta ovat siis siellä noin 100€/kk luokassa, jakajana kaksi henkilöä joten oma osuuteni noin 50€ verran.
Plussapuolena koirassa on ehdottomasti oman aktiivisuustason nouseminen ihan reilusti. Päivittäiset lenkkeilyt ovat piristäneet minua huomattavasti, en jämähdä enää samalla tavalla tietokoneelle istumaan työpäivän jälkeen, ja mieli tekee istua sen sijaan vaikka pihalla koiran kanssa palloja heitellen, kilojakin on lenkkeilyjen ja pihalla juoksentelun ohessa pudonnut vyötäröltä muutama. Tämän hetken uusin lemppari tuntuu olevan frisbee jota on hyvä heitellä ulkona ja opetella siinä ohessa noutamista, oma ketteryyskin palautuu vähitellen lähemmäs kymmenen vuoden takaista kun yrittää saada karkuun juoksevan vintiön kiinni.
Pientä epävarmuutta oli koiran hankkimisen suhteen allergia-asioiden puolella. Itselläni on rasitusastma ja koira-allergia joka ilmenee nuhaisuutena, kurkun kaihertamisena, ihon punoituksena ja poltteluna. Tätä karvapalleroa käytiin kattomassa pari kertaa ja kun mitään reaktioita ei tullut niin uskallettiin tehdä päätös. Iho-oireita ei ole tullut vieläkään, kertaakaan en ole ollut toukokuun jälkeen flunssassa ja myös keuhkojen osalta mennään koko ajan parempaan suuntaan. Taitaa 24/7 altistus ja reilu määrä ulkoilmaa tehdä siis tehtävänsä myös keuhkokapasiteetin parantamisessa :)
Meistä tuli talon omistajia
Kuten jotkut ovat ehkä lukeneet ja harvemmat kenties muistavat, olemme metsästäneet taloa jo parisen vuotta. Viime vuonna kyllästyimme jo etsimiseen ja aloimme vakavasti harkitsemaan tontin ostamista jolle sitten olisimme rakennuttaneet talon.
Nyt etsiminen on kuitenkin ohi tältä erää. Löysimme melkolailla unelmakohteen noin 9km päässä keskustasta, yli 2000m^2 kokoinen tontti kaksikerroksisella, vuonna 1990 rakennetulla rinnetalolla höystettynä. Puusauna, leivinuuni ja itselleni autotalli joka kelpaa tähän hätään autoharrastukselleni. Pihassa on tilaa ja rakennusoikeutta on vielä useampi sata neliötä jäljellä joten uusi kahden auton talli/harrastetila siihen jossain vaiheessa nousee, mutta tähän hätään tuo talon oma talli päästää minut nykyisestä kylmästä hallipaikasta ja sen 50€/kk kustannuksesta eroon (kunhan saan auton taas kuntoon kun se juhannuksen alla meni ja hajosi).
Ainut miinus talossa on suorasähkölämmitys. Puusauna, leivinuuni&takkakombo, LTO ja asennettu ilmalämpöpumppu auttavat asiassa huomattavasti, mutta joitakin kikkoja pitää keksiä sähkölaskun pitämiseksi kurissa. Muutamia asioita on jo tullut esille kun olen tutkinut "pelle pelottomien" ratkaisuja, mutta niitä pitää vielä miettiä tarkemmin. Esimerkiksi ilmanvaihdon ulospuskemaa hukkalämpöä olisi ehkä mahdollista hyödyntää ilmalämpöpumpun sisäänottoilman lämmitykseen talviaikana ja talousrakennuksen seinälle voisi rakentaa ns. kokistölkkilämmittimen (Youtubessa on paljon videoita esimerkiksi hakusanalla 'soda can heater') :D
Lainassa on ensimmäisen vuoden ajan lyhennysvapaata joten maksamme vain korkoa, noin 110€/kk. Kasaamme kuitenkin talotilille samaan aikaan puskuria tulevia menoja ajatellen, tarkemmin sanottuna sellaisen ~300€/kk verran per nokka. Sähkölasku ja vakuutukset koitetaan hoitaa tuosta samasta summasta, muut menot hoidetaan käyttötileiltä tässä vaiheessa. Kunhan syksy etenee niin melko varmasti tuota summaa joudutaan nostamaan vielä hieman kun nähdään mille tasolle kulut asettuvat. Korkokustannusten nousuun varautumisen vuoksi ja ensi vuonna alkavien lyhennysten takia ensi vuoden loppupuolella talotilille pitää sitten laittaa jo se noin 500€/kk per naamari.
Nykyiseen asuntoon löytyi vuokralainen
Jotta tilanne ei olisi ihan noin karu, että ottaisin takkiin useamman satasen nykyistä enemmän, niin tämä viimeinen muutos muuttaa tilannetta aika radikaalisti.
Tämän hetkinen asumuksemme meni vuokralle ja vuokralainen löytyikin yllättävän nopeasti, noin kahdessa viikossa. Kun löysimme uuden talon niin nykyisen asunnon myynti ei olisi onnistunut millään tarvittavassa ajassa, päätettiin siis, että laitan sen vuokralle ja jos ei vuokralaista olisi löytynyt niin minä olisin maksanut sen asunnon menoja ja puolisoni taasen suuremman osuuden uuden talomme kustannuksista tarvittavan aikaa.
Vuoden vuokrasopimuksella aloitetaan ja vuokralainen on etsinyt pidempiaikaista asuntoa, joten oletettavasti vuokrasuhde tulee jatkumaan useamman vuoden jos tilanteet eivät muutu radikaalisti. Vuokrataso kattaa kaikki asunnosta itselleni muodostuvat kulut (lainat, korot, vastike) jonka päälle ylimääräistä jää noin 100e/kk josta tietysti pitää vähentää vielä verot. En hae maksimaalista vuokratuottoa vaan tasaista tuloa joka kattaa asunnosta muodostuvat kulut, mahdollistaa varautumisen yhtiössä tehtävien remonttien kustannuksiin ja joka mahdollistaa asunnon lainakuorman maksusuunnitelmaa nopeamman vähentämisen.
Vuokratulo asunnosta on 600€/kk. Omat pakolliset menoni yhtiövastike 175€ sekä lainanhoitokulut 260€+60€ eli yhteensä = 495€. Vuokratulosta verotuksessa vähennettäväksi kelpaa ilmeisesti yhtiövastikeosuus sekä asuntolainan korko joka on noin 40€/kk. Verottajan armoille jäisi siis noin 400€/kk summa josta 30% pääomavero tekee 120€. Kuukaudessa pitää siis 600€ potista varata 120€ veroihin ja käyttöön summasta jää siten 480€. Otan siis muutaman kympin per kuukausi "takkiin" nyt alkuvaiheessa, mutta miinus on pieni asuntolainan lyhenemisen määrään verrattuna joten varallisuus kuitenkin kasvaa reilusti eli sen puoleen tulos on plussan puolella.
Koska jätin asuntoon myös kalusteita, valaisimia, yms. niin työkaverini vinkkasi niiden kelpaavan verotuksessa myös kuukausittaiseen kalustevähennykseen joka on muutamia kymppejä. Samoin nyt kun vuokrauksen myötä pääomatuloni nousevat huomattavasti entiseen osinkovirtaan pohjautuvaan tasoon verrattuna, voin melko varmasti laittaa verotukseen hyvällä omalla tunnolla myös työhuonevähennyksen sekä osan puhelinlaskusta koska käytän puhelinta ja sen internetyhteyttä sijoitustoimintani hoitamiseen. Noiden myötä kuukausittainen tulos lienee aikalailla plus-miinus-nolla?
Kaiken kaikkiaan verotuksen jälkeen asunnosta käteen jäävä summa ei ole riittävä, mutta tällä aikataululla ratkaisu oli "paras" mahdollinen. Asunnon kulukuormasta täytyy saada pikimmiten pois tuo 60€/kk verran oleva kylpyhuoneremonttia varten otettu laina, jonka korkokaan ei vissiin ole vähennyskelpoinen koska laina otettiin oman asumisen aikana 2017 keväällä. Tämän vuoden tilanteen taitaa pelastaa tuo oviremontti jonka lasku erääntyi maksettavaksi vasta kun vuokrasopimus oli allekirjoitettu ja olimme tehneet muuttoilmoituksen uuteen kohteeseen, itse remonttikin on vielä tekemättä ja suunniteltu ajankohta on lokakuun alussa kun uusi vuokralainen on jo kirjoilla asunnossa.
Pidän tätä ratkaisua enemmänkin ylimääräisenä säästämisenä koska vuokratoiminnan kautta asuntoon kohdistuva velkataakkani vähenee lainojen lyhennyksen verran joka kuukausi muutenkin kuin vain omien palkkatulojeni turvaamana ja siten kun/jos asunnon joskus myyn, saan asunnon arvosta suuremman osuuden suoraan lapaseen, jonka voin sitten siirtää osinkokohteisiin. Plussana myös, että saan itse lisää tekemistä ja opin uutta kun selvittelen ja hoidan vuokra-asunnon asioita, jos ei siis omakotitalossa ole riittävästi tekemistä vapaa-ajan täyttämiseksi :D
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan kuukausittaiset menoni lisääntyvät koiran myötä noin 50€/kk. Uusi asunto tuo taas ensimmäisen vuoden aikana puolet korkomenoista eli noin 55€/kk sekä puolet muista asumismenoista ja puskurin kasvattamisesta, yhteensä heitän villinä heittona tuonne lukeman 350€ joten yhteensä tulevat lisämenot olisivat 400€/kk luokkaa.
Asunnon vuokraamisesta johtuen menoista katoaa kuitenkin vanhan asunnon sähkölasku, eli noin 70€/kk, sekä kotivakuutus joka oli kuukausitasolla vajaa 6€. Uuden talon myötä saan projektiautoni omaan autotalliin jonka vuoksi kuukaudessa säästyy 50€ hallipaikkamaksun muodossa. Menot putoavat siis yhteensä 126€ verran jolloin miinusta uusien menojen myötä tulee noin 270€ verran.
Koska vuokratulo kattaa vuokralle jäävän asunnon yhtiövastikkeen 180€ sekä melkein kaikki lainakulut, eli sanotaan nyt 300€ (=480€) niin tilanne kääntyy kannaltani ihan kohtuulliseksi, kuukausittain tulisi olla siis käytössä 480-270€ = +210€ entiseen verrattuna. Tuosta pitää tietysti osa varata vanhan asunnon remonttirahastoon/yleiseen hätävaratiliin, mutta silti plussaa pitäisi jäädä muutamia roposia entiseen verrattuna. Kunhan vanhan asunnon velkakuormasta poistuu 60€/kk kylppärilaina niin tilanne alkaa näyttää jo erittäin valoisalta.
Tähän toivoisin vahvistavia tai tyrmääviä kommentteja omalle päättelylleni, saan tehtyä sitten uudet laskelmat hyvissä ajoin ennen ensi vuoden verotusta. Olen monesti saanut kuulla ajattelevani asioita aivan liian monimutkaisesti tai insinöörimäisesti ja omistavani yleensä naisiin yhdistettävät tippaleipäaivot (luulen sen olevan humoristinen loukkaus, mutta en ole vielä osannut siitä loukkaantua koska tiedän asian olevan totta). Mutta jos asia menee tosiaan noin kuten olen päätellyt, niin tilannehan tuntuisi olevan aika hyvin pulkassa :)
Tämmöstä tällä kertaa. Seuraavana vielä elokuun katsaus jonka jälkeen joudun muuttamaan pikkasen laskureita ja kirjauksia omakotitalon & vuokrakämpän vuoksi...
tiistai 30. tammikuuta 2018
Avioehto - kuinka suojata omaisuus?
Noniin. Tässä sitä sitten ollaan. Palloa tarjotaan jalkaan ennemmin kuin myöhemmin ja avioehtoluonnos on rustattu sekä lainopillisen neuvonantajan kautta hyväksytetty. Ajattelin kuitenkin hieman kerätä ylös ajatuksia mitä tuo naimisiinmeno itsessäni operaationa herättää ja kysyäkseni hieman kokemuksia muilta taloudestaan enemmän kiinnostuneilta.
Ensimmäinen ajatus on semmoinen sekava "kääk / ei tästä hengissä selviä" tyylinen aivopieru jonka saa karkotettua ajattelemalla asioita muutaman minuutin. Mutta myönnettävä se on, vaikka miehenä olen tässä hommassa meistä kahdesta se asiat rennommin ja enemmän sillä hällä väliä-asenteella ottava, niin kyllä tuo päivämäärän lähestyminen alkaa jo kolkutella takaraivossa.
Paperimäärä ja byrokratia on onneksi omalta osaltani pieni, muutamaan lappuseen nimikirjoitus todistajien kera ja ilmestyminen paikalle. Tuntuu siltä, että tänä päivänä tuo naimisiinmeno on enemmän niitä vieraita varten kuin itse juhlaparia varten, itselläni ei tähän mennessä ole ollut mitään hinkua kirkkohäihin ja liityinkin kyseiseen instituutioon takaisin viime vuoden lopussa lähinnä siksi, että voin tehdä toisen erittäin onnelliseksi yhden päivän ajaksi kun haluaa leikkiä prinsessaa :D Katsotaan kuinka jäsenyyden käy häiden jälkeen, toisaalta voin kirkossa hyvin pysyäkkin taas pidempään kun viime aikoina on ollut pitkästä aikaa parempia uutisia kirkon tekemästä avustustyöstä. Tuota kautta pystyy osallistumaan hyvin auttamiseen eikä tarvitse miettiä muita avustuskohteita huonoa omaatuntoa hiljentääkseen.
Paperilapuista tärkein tässä pienen pienessä talousprojektissani on tuo avioehto josta on siis viimeistelty luonnos jo olemassa ja kelpuutettu. Vaikka koskaan ei pidä maalata piruja seinälle niin aina on oltava realisti. Maailmassa mikään ei enää ole varmaa ja tilanteisiin varautuminen ei maksa mitään vaikka toivookin kaiken menevän ruusuisesti sinne elämän päätyyn saakka.
Tällä hetkellä pohja on erittäin yksinkertainen. Paperi sisältää molempien tiedot, todistajien tiedot, jne asiat. Sen lisäksi siinä on tekstinä lakimiehen laatima:
"Me allekirjoittaneet osapuolet...sovimme, että kummallakaan meistä ei ole avio-oikeutta toistemme omaisuuteen eikä mainitun omaisuuden tuottoon tai sen sijaan tulleeseen tuottoon..."
Muutama idioottimainen kysymys on mielessä joita en jaksa/ehdi Googlesta tonkimaan:
1. Tuolla edellä mainitulla poistetaan avio-oikeus omaisuuteen, sijoituksiin ja niiden tuottoihin. Mutta mitenkäs perinnöt joita on tulevaisuudessa tulossa meistä toiselle huomattavasti enemmän kuin toiselle? Tuossa puhutaan vain omaisuuden tuotosta ja sen sijaan tulleesta tuotosta. Olen tässä kohdassa itse se ns. "takkiin ottava osapuoli", mutta koska haluan varjella nykyistä pikkuruista omaisuuttani ja velkataakkaani niin ihan jo reilun pelin nimissä haluan sulkea itseni ulos toisen saamista perinnöistä tulevaisuudessa. Vaikka hyvin suurella varmuudella asia on hoidettu jo aikoja sitten testamentin kautta jolloin avio-oikeudella ei ole toisen saamaan perintöön vaikutusta? Jätän noista tappelemisen sitten sille jälkikasvulle, elleivät ole yhtä fiksuja kuin isänsä ja kasvattavat omat varantonsa ilman perintörahoista haaveilemista :D
2. Ennen avioliittoa hankittu omaisuus. Onko se molempien omaa ilman avioehtoakin jos niistä on kauppakirjat olemassa kyseisen henkilön nimellä? Eli ennen avioliittoa hankittu, pelkästään toisen osapuolen nimissä oleva asunto tai ajoneuvo on omistajansa omaisuutta tilanteesta riippumatta niin esineen arvon kuin velkojenkin osalta?
3. Jos sijoitusomaisuus tuottoineen on rajattu avioehdossa pois listalta, niin kannattaako avioliiton aikaisia sijoituksia varten luoda varmuuden vuoksi silti toinen salkku? Ajatuksena tässä sama kuin ensimmäisessä kohdassa, eli jos paska osuu tuulettimeen niin ennen liittoa kasattu salkku on täysin omistajansa hallussa, ja avioliiton aikana kasattu toinen salkku on sitten se josta voidaan huonossa tilanteessa riidellä koska toinen on liiton aikana osallistunut talouden pyörittämiseen ja mahdollistanut sijoittamisen?
Vai meneekö se niin, että huonosti käydessä kaikki mitä olet elämäsi aikana hankkinut laitetaan jakoon jos ei niitä ole avioehdolla rajattu pois listalta? Autoista kissoihin ja televisioihin sekä niiden hankintaa varten otettuihin velkoihin?
Hienoja kysymyksiä joihin saisi varmasti ihanan byrokraattisen ja virkamiesmäisen vastauksen asianajajalta, mutta koska avioehto on hommaa helpottamassa ja pohdinta on enemmänkin teoreettista niin sen vuoksi ajattelin kerätä hieman vapaamuotoisempaa kokemuspohjaa netin suurelta yleisöltä :D
Ja jotta ei pääse unohtumaan, niin Visakisa on edelleen käynnissä. Femmalla on ollut ongelmia omassa päässä niin annetaan hieman tasoitusta sitten tällaisella hidasteella täällä päässä :D
tiistai 22. elokuuta 2017
Loma loppui, arki alkoi -> tulevaisuuden mietintää
Nyt se on ohi, kesän mukavat 1+4vk lomat pidetty. Vaikka vettä tuli vähintään riittävästi, niin onneksi matkalle mahtui muutama mukava lomareissu sekä pari aurinkoistakin päivää :) Takapihan ehostus/remontointi eteni sateista huolimatta ja projektiautokin eteni viimeisen parin viikon aikana oikein mukavasti. Katsastukseen en sitä saanut vieläkään akuutin rahanpuutteen vuoksi, mutta ehkä sitten ensi juhannuksena jo :D
Arki tuntuu hieman masentavalta ja väsyttävältä näin heti loman jälkeen. Lomalla kun kerkesi tottumaan siihen ettei ole pakko olla ylhäällä klo 06.00 ja voi alkaa tehdä omia hommiaan vaikka heti herättyään, niin tuntuu väsyttävältä kun nyt klo 06-16.30 on varattu yksinomaan työlle ja työmatkoille. Oli mukava herätä auringon ilmestyessä ikkunan taa kahdeksan tienoilla, syödä rauhassa aamupala sudokuja täytellen tai muuten vaan asioita ajatellen ja sen jälkeen päätään raapien ryhtyä päivän hommiin. Nyt siihen ei ole mahdollisuutta kun aamulla täytyisi herätä jo reilusti ennen kuutta rauhallisen päänraapimishetken saadakseen, samoin kaikki omien asioiden ajatustyö jää iltaan töiden jälkeiseen aikaan ja se on heti automaattisesti pois niiden omien asioiden toteuttamisesta.
Onneksi olin kaukaa viisas ja anoin jo ennen lomaani pienellä riskillä tämän viikon perjantain palkattomaksi vapaaksi, saan siis hieman enemmän hengähdysvaraa kun ensimmäinen työviikko on vain nelipäiväinen :)
Tulevaisuudesta
Lomalla sitä tulee ajateltua paljon asioita, myös työn merkitystä omassa elämässään ja mahdollisia muutoshaluja arkeensa. Tämän loman aikana vahvistui entistä enemmän päätökseni päästä täysipäiväisestä työelämästä pois reilusti ennen valtion virkamiesten asettamaa virallista eläkeikää. Virallinen eläkeikähän meille 1985 vuonna syntyneille on tällä hetkellä alimmillaan 67 vuotta ja tavoite-eläkeikä 69 vuotta 11 kuukautta (laskuri sivulla tyoeläke.fi). Suvussani isän puolelta elinikä on jäänyt tietääkseni miehillä säännöllisesti alle 80 vuoden ja äidin puoleltakin vain harva mies on saavuttanut 90 vuoden iän. Valtion haluja noudattaessa eläkkeelläoloikäni jäisi siis oletettavasti maksimissaan pariinkymmeneen vuoteen joista tietysti iän tuoma hitaus syö jo viimeisen kymmenen vuotta kevyesti. Käytännössä minulle jäisi kymmenisen vuotta sellaista aikaa jolloin vielä fyysinen jaksaminen antaa periksi esimerkiksi harrastamisen ja matkustamisen täysin omilla ehdoillani. Ei kiitos, mieluummin kirjoitan oman eläkeikäni nyt työssä ollessani vaikka se tarkoittaakin tuplaverojen maksamista työansioista saatavilla tuloilla hankittujen pääomatulojen verotuksen vuoksi.
En halua ryhtyä ns. oloneuvokseksi koska oman luonteeni tuntien se johtaisi vain sohvalla makoiluun ja pienten asioiden näpertämiseen sekä tylsistymiseen, mutta haluan vapauden päättää teenkö viisipäiväistä työviikkoa 9h/päivä vai teenkö esimerkiksi kolmipäiväistä työviikkoa 9h/päivä.
Passiiviset tulot
Tuon yllä kuvatun tilanteen saavuttaminen vaatii siis passiivisia tuloja jotta arjen kulut saa maksetuksi ilman täysipäiväisen työn tuomaa palkkaa. Pystyisin jo tämän hetkisillä menoilla tekemään nelipäiväistä työviikkoa ja palkkani riittäisi menojen kattamiseen, jos luopuisin muutamista harrastuksista niin pystyisin melko varmasti tulemaan toimeen myös kolmipäiväisen työviikon tuomilla tuloilla kun pienentyvien tulojen aiheuttama veroasteen lasku kompensoi tulomenetystä. En kuitenkaan halua tulla toimeen ihan sillä minimillä vaan mieluusti niin, että on pari sataa euroa kuussa ylimääräistä siihen mihin mieli tekee sen sijoittaa. Tuon tilanteen saavuttaminen vaatii passiivisten tulojen hankkimista eli toisin sanoen sijoittamista.
Sijoitussalkkuni koko on tällä hetkellä muistaakseni karvan päälle 9100€ plus käteiskassa, kesän hidas laskumarkkina ja erään sijoitukseni alkukesästä kokema raju 10% notkahdus on syönyt salkun tuotosta viitisen prosenttia, onneksi olen sentään vielä muutaman satasen ns. omillani :D
Laskujeni mukaan 200 000€ sijoitussalkku antaisi 4% säännön perusteella vuosittain 8000€ käyttövaraa salkun pienentymättä, jos pessimistisenä tuosta ottaa vielä 30% pois veroihin niin jäljelle jäisi noin 5600€ passiivista tuloa. Tuolla summalla pitäisi parinkymmenen vuoden kuluttua kustantaa helposti suurin osa pakollisista menoistani (laskut & ruoka) inflaatiota huomioimatta. Tuohon päälle tulisi sitten ne työtulot jotka tulisivat joko yritystoiminnasta tai jostain työstä jota voin tehdä itselleni kulloinkin sopivimmilla aikatauluilla.
Kaksisataa tuhatta on helvetin iso raha perustuloiselle ihmiselle tai pariskunnalle säästettäväksi töiden ja muiden menojen ohella. Sijoittaminen on siis hidasta, alla muutama skenaario:
- Jos pyistyisin pitämään yllä nykyistä tahtiani 300€/kk eli 3600€/vuosi, tarkoittaisi tuo siis ilman salkun tuoton huomioimista viidenkymmenen viiden vuoden (55v) urakkaa.
- Tällä hetkellä kulutan ns. ylimääräistä joka kuukausi visalaskun lyhentämiseen 200€ verran ja jääkaapin uusimisesta aiheutuneen luoton lyhentämiseen karvan päälle satasen. Jos saisin nuo molemmat kuoletettua vuoden loppuun mennessä ja saisin ensi vuodesta eteenpäin sijoitettua 600€/kk eli 7200€/vuosi niin se tarkoittaisi noin kahdenkymmenen seitsemän vuoden (27v) työsarkaa. Tällä taktiikalla homma olisi hoidettu ennen kuin täytän kuusikymmentä.
Käytetään taas kerran avuksi Rikas Erakko sivuilta löytyvää korkoa korolle-laskuria ja tarkistetaan miten homma helpottuu kun otetaan maltillinen 3% tuotto-oletus sijoituksille mukaan. Tarkoituksenani ei ole koskaan myydä sijoituksiani, joten käytän tuota 3% tuottolukua kuvaamaan tässä tapauksessa siis osinkoja jotka sijoitetaan uudelleen.
- Alkupääoman ollessa nyt sijoitettuna oleva 9000€ ja lisäsijoituksen ollessa 300€/kk, 200 000€ saavuttamiseen kuluisi kolmekymmentäyksi vuotta (31v) eli osinkojen uudelleensijoitus höylää urakasta pois kaksikymmentäneljä vuotta (24v)
- Lisäsijoituksen ollessa 600€/kk urakkaan kuluu juuri ja juuri kaksikymmentä vuotta (20v), eli osinkojen uudelleensijoitus höylää urakasta pois seitsemän vuotta (7v). Tällä taktiikalla saavuttaisin tarvittavat passiiviset tulot ollessani 52v.
Tuohon voisi olla hyvä tähdätä. Tuossa iässä voisin siis valita vapaasti mitä ja miten paljon työtä olen valmis tekemään. Toisena optiona on jatkaa työntekoa kuten nyt ja pitää noiden tulojen avulla sitten pitkät, ylimääräiset 2kk mittaiset lomat vuosittain. Kahdeksan viikon ylimääräinen loma normaalin viiden viikon vuosiloman päälle ei kuulostaisi ollenkaan huonolta? :D
Olen aiemmin päätynyt laskelmissani aikalailla samoihin lopputuloksiin, mutta kertaus on opintojen äiti. Tietysti elämä heittää eteen aina kapuloita ja muutoksia jotka tuota päämäärää varmasti muuttavat ja hidastavat tai nopeuttavat, mutta uskoakseni nykyisellä tulotasolla, että tuo 600€ olisi mahdollista heittää sivuun "vaikka mitä tulisi eteen", ja silti pitäisi jäädä riittävästi rahaa normaalien menojen ja perheen kulujen hoitamiseen.
Työt
Yksi vaihtoehto jota olen tässä loman aikana vakavasti pohtinut on yrittäjyys. Omalla alallani olisi kysyntää yksityisille toimijoille, alkusatsaus firman perustamiseen on kohtuullinen noin 50 000€ kaluston hankkimiseksi, rajoittavana tekijänä sitten taas töiden keskittyminen kesäkauteen ja alkuvuosien vaatimat pitkät työajat, myös pitkät keikkamatkat tulisivat luultavasti tutuksi ja en oikein välittäisi asua motellissa/hotellissa viikkoja käyden kotona vain pyörähtämässä viikonloppuisin.
Olen myös tehnyt muutamia pieniä korjaushommia tutuille autojen ja muiden koneiden parissa sekä metsänhoitotyötä kaverin apuna ja siinä voisi hyvinkin olla toinen yritysidea joka itseäni kiinnostaisi. Noilla hommilla ei ehkä elätä itseään täysin, mutta sen verran autojen korjaamisesta ja esimerkiksi taimikoiden harvennuksista voisi hyvinkin saada ettei nykytyössäni tarvitsisi tehdä täyttä päivää ansiotason varmistamiseksi. Metsänhoitotyöt ovat myös siitä mukavia, että siinä pelaa omaan pussiin myös terveyden kannalta, kunhan hommat hoitaa fiksusti ja ergonomisesti on tuosta työstä vain hyötyä fyysisen kunnon ylläpidossa ja voimatasojen kehittämisessä. Kuntosalin voisi siinä vaiheessa jättää suhteellisen hyvällä omallatunnolla tauolle aina kesäkuukausien ajalle jolloin tuota työtä on tarjolla :)
Ongelma yritysideoissani on se, ettei nykyinen työnantaja mahdollista osapäiväistä viikkoa jonka tarvitsisin sivutoimiseen yrittämiseen, poislukien tapauskohtaisesti myönnettävät palkattomat vapaat siis joita olen tähän saakka hyödyntänyt ahkerasti. Päätoimisen yrityksen pistäminen pystyyn taas on hieman liian riskialtista omalle pääkopalleni joka hakee sitä tiettyä turvallista leipää pöytään ja niitä ennakkoon tunnettuja kuukausittaisia palkkapäiviä.
Mutta näitä asioita pystyy ajattelemaan vaikka iltaisin nukkumaanmennessä vielä lisääkin, valmiissa maailmassahan ei kiire ole ja nyt on vasta toinen päivä loman loppumisen jälkeen. Ehkä ne ajatukset tästä selkenevät kun arki lähtee vauhtiin ja sijoitusmarkkinatkit syksyn mittaan toivottavasti toipuvat kesän alakulosta. Ties vaikka sieltäkin tulee jotain positiivisia uutisia oman salkkuni kannalta, kymppitonnin metsästys on vielä kesken ja tämän vuoden puolella se on pakko saada täyteen että tuntee onnistuneensa edes jotenkin puolitoista vuotta kestäneellä sijoitusurallaan :D
Kuukausittaisen budjettiseurantani ajattelin tänä vuonna tehdä kerralla heinä- ja elokuiden osalta. Pidin tarkoituksella hengähdystaukoa ja tuumailin ihan muita asioita joten tuokin jäi tekemättä heinäkuulta ajoissa, helpompi siis kirjata kerralla molemmat kuut tuossa ensi viikon loppupuolella :)
Kuinka teillä muilla on paluu arkeen sujunut kesän rientojen jälkeen? :)
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
Perintöriidat
Mietin kauan kirjottasinko asiasta vai en, mutta pakkohan se on purkaa ajatuksiaan, kenties jollakin on jopa samankaltaisia kokemuksia.
Tässä tapauksessa siis asiat on hoidettu miten kuten perikunta on saanut pesänselvityksen yhteydessä sovittua. Ei niin hyvin keskenään toimeen tulevat lapset kinastelevat keskenään kuka hoitaa mtäkin asioita ja leski & muu suku siinä välissä ovat sitten helisemässä. Muutama tuntuu tietyllä tavalla ajavan vain omaa etuaan, osa sitten taas yrittää pysyä kärryissä mukana ettei joudu viilatuksi linssiin. Kaikesta tekemisestä pitäisi saada toisilta yhtä suuri panostus tai itselle kultaa ja kunniaa, lähimmäisen auttaminen silkasta auttamisen ilosta ilman muita ajatuksiahan pitäisi olla itsestään selvä asia tällaisessa tapauksessa? No, voin sanoa ettei se niin ole. Tuskin muissakaan riitatapauksissa.
Kuulostaako tutulta? Miksi helvetissä asiat menevät vaikeaksi aina kun joku kuolee ja tulee aika jakaa hänen omaisuutensa ihmisille joilla ei periaatteessa ole osaa eikä arpaa sen muodostumiseen? Miksi kytevät riidat leimahtavat tässä vaiheessa kun joku voisi olettaa että kuolema yhdistää ja saa miettimään elämän rajallisuutta sekä riitelyn turhuutta?
Tilanne on nyt tässä tapauksessa sellainen, että mitään ei käytännössä saa tehdä ilman koko porukan suostumusta, ei edes teelusikkaa luovuttaa jollekin tuttavalle vaikka se tuntuisi leskestä oikealta teolta. Suku on jakautunut laajalle alueelle Suomea ja lähimpänä asuvat vaativat kauempana asuvia hoitamaan samoja asioita kanssaan kuten esimerkiksi pesän pankkiasioita tai ruokaostoksia ynnä muita lesken menoja. Kuitenkaan kukaan ei ole uskaltanut vaatia ositusta ja jakoa vaan jostain syystä torailevat keskenään ja toistensa selkien takana kuitenkin oman osansa hoitaen.
Ositus ja jako on tietysti tällaisessa tilanteessa yleensä se viimeinen niitti joka katkoo ihmisten välit, mutta onko se sittenkään huono asia jos ongelmat ovat jo kärjistyneet? Oikeuden kautta tehtynä kuolinpesän jakaminen tulee kalliiksi, mutta kuinka paljon siinä lopulta säästää omia hermojaan, aikaa ja kenties jopa rahaakin kun antaa ulkopuolisen tehdä asian puolueettomasti ja samantien. Lesken asemaanhan tuo ei vaikuta, koska asumisoikeus yhteiseen asuntoon/taloon pysyy elämän loppuun saakka. Voi kenties olla hänellekin helpotus jos ei tarvitse taiteilla jälkeläisten kanssa jotka eivät tule keskenään toimeen?
Miten itse ratkaisisit asian? Kommentit ja mielipiteet kaikista perintöasioista otetaan erittäin mielellään vastaan :)
Tässä tapauksessa siis asiat on hoidettu miten kuten perikunta on saanut pesänselvityksen yhteydessä sovittua. Ei niin hyvin keskenään toimeen tulevat lapset kinastelevat keskenään kuka hoitaa mtäkin asioita ja leski & muu suku siinä välissä ovat sitten helisemässä. Muutama tuntuu tietyllä tavalla ajavan vain omaa etuaan, osa sitten taas yrittää pysyä kärryissä mukana ettei joudu viilatuksi linssiin. Kaikesta tekemisestä pitäisi saada toisilta yhtä suuri panostus tai itselle kultaa ja kunniaa, lähimmäisen auttaminen silkasta auttamisen ilosta ilman muita ajatuksiahan pitäisi olla itsestään selvä asia tällaisessa tapauksessa? No, voin sanoa ettei se niin ole. Tuskin muissakaan riitatapauksissa.
Kuulostaako tutulta? Miksi helvetissä asiat menevät vaikeaksi aina kun joku kuolee ja tulee aika jakaa hänen omaisuutensa ihmisille joilla ei periaatteessa ole osaa eikä arpaa sen muodostumiseen? Miksi kytevät riidat leimahtavat tässä vaiheessa kun joku voisi olettaa että kuolema yhdistää ja saa miettimään elämän rajallisuutta sekä riitelyn turhuutta?
Tilanne on nyt tässä tapauksessa sellainen, että mitään ei käytännössä saa tehdä ilman koko porukan suostumusta, ei edes teelusikkaa luovuttaa jollekin tuttavalle vaikka se tuntuisi leskestä oikealta teolta. Suku on jakautunut laajalle alueelle Suomea ja lähimpänä asuvat vaativat kauempana asuvia hoitamaan samoja asioita kanssaan kuten esimerkiksi pesän pankkiasioita tai ruokaostoksia ynnä muita lesken menoja. Kuitenkaan kukaan ei ole uskaltanut vaatia ositusta ja jakoa vaan jostain syystä torailevat keskenään ja toistensa selkien takana kuitenkin oman osansa hoitaen.
Ositus ja jako on tietysti tällaisessa tilanteessa yleensä se viimeinen niitti joka katkoo ihmisten välit, mutta onko se sittenkään huono asia jos ongelmat ovat jo kärjistyneet? Oikeuden kautta tehtynä kuolinpesän jakaminen tulee kalliiksi, mutta kuinka paljon siinä lopulta säästää omia hermojaan, aikaa ja kenties jopa rahaakin kun antaa ulkopuolisen tehdä asian puolueettomasti ja samantien. Lesken asemaanhan tuo ei vaikuta, koska asumisoikeus yhteiseen asuntoon/taloon pysyy elämän loppuun saakka. Voi kenties olla hänellekin helpotus jos ei tarvitse taiteilla jälkeläisten kanssa jotka eivät tule keskenään toimeen?
Miten itse ratkaisisit asian? Kommentit ja mielipiteet kaikista perintöasioista otetaan erittäin mielellään vastaan :)
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
Ystävien tärkeys
Nyt on auton aurauskulmat säädetty, ei kuulemma ihan heti ole noin isoa heittoa tullut vastaan säätäjällä, ja renkaatkin sain haettua oikean kokoisina tänään Euromasterilta. Allelaitossa meni 25min pimeällä ja loskaisella pihalla Led Lenser-otsalamppuni valossa (ovat muuten oikeasti helvetin käteviä vehkeitä) joka taitaa olla melkolailla uus ennätys kyseisessä hommassa. Renkaista sain takaisin 20e koska uusi koko on halvempi mitä edellinen ja itse renkaat vaihtamalla säästin 25e asennuskuluissa, ei huono lisä päivätyön palkan päälle. Tietysti jos olisin käyttänyt aurauskulmat säädettävänä ajoissa heti iskareiden vaihdon jälkeen olisin säästänyt 430e (renkaat-sääätö), mutta positiivisesti ajatellen olisihan nuo renkaat täytynyt vaihtaa ensi vuonna kuitenkin joten pysyypähän nyt sitten varmemmin tiellä jo tänä talvena :D
Mutta asia mistä ajattelin mietteitä kirjata on ystävät, kaverit, buddyt, kamut (karvaiset tai karvattomat), tai miksi kukakin heitä haluaa kutsua. Olen huomannut ettei ilman kavereita tästä säästämishommastakaan tulisi yhtään mitään omalla kohdallani. Auton kohdalla tämä tuli esille kun toissapäivänä meinasin luistella suoralla tiellä ojaan jäätyneellä tiellä koska aurauskulmat ja toisen renkaan nollakuvio+nastattomuus pistivät hanttiin. Säätiedotus näytti samaa eiliselle ja vielä tällekin päivälle enkä uskaltanut riskeerata ojaan ajoa joten kysyin kaverilta onko mahdollista päästä sohvalle yöksi punkkaamaan. Hyvinhän siellä sitten viime yö menikin vaikka kaveri olikin itse yövuorossa. Tein kokki kolmosena kokeilevaa sapuskaa molemmille ja tiskasin vielä illalla itekseen jäätyäni kiitokseksi, pöllin kuitenkin yhden Pepsin jääkaapista janooni ettei liian hyväksi vuokralaiseksi tartte haukkua. Olen erittäin kiitollinen tästä yöpaikasta koska vaihtoehtoina olis ollu 2h kävely kotiin ja aamulla töihin tai nukkuminen työpaikalla ilman juttuseuraa :)
Kavereilla on outo tapa olla paikalla tai saatavilla juuri silloin kun asiat menevät päin vittua ja kaipaa pientä rohkaisua asioidensa hoitamiseen. Monesti näissä tilanteissa myös huomaa keiden varaan kannattaa luottonsa laittaa ja ketkä ovat vain niin sanotusti ohikulkumatkalla elämässä. Olen uskaltanut tästä blogista ja näistä säästötavoitteistani kertoa vasta muutamalle ihmiselle ja vain kaksi(!) ovat ymmärtäneet tavoitteeni ja päämääräni niin sanotusti "varauksetta". Muut ovat olleet perinteiseen suomalaiseen tapaan erittäin pessimistisiä kommentoiden tavoitteitani lähinnä seuraavasti:
-Ei noin voi tehdä, lyhennetty työaika tiputtaa eläkettä ja jäät vanhana sosiaalituen varaan
-No mutta mitäs oikein meinasit kaikella sillä vapaa-ajalla sitten oikein tehdä, ryyppäät kuitenkin?
-Kyllä ne lainat siitä aikaa myöden menevät, miksi kituuttaa nyt kun voit ostaa vaikka mitä?
-Ei se laina lopu koskaan, ensimmäisen kun maksat niin sitten on seuraavana auto, lapset ja remontit.
-Plaa, plaa, plaa
Edellä listattuna on asioita joita kerron myöhemmin, kuitenkin tuosta voi saada pääpiirteittäin selville miksi haluan velasta eroon. Mutta asiaan, eikös kavereiden pitäisi tukea toisiaan ja olla edes jollain tasolla kiinnostuneita toistensa tekemisistä ja ajatuksista asioiden suhteen sekä tukea näiden tavoitteiden saavuttamisessa? Monesti tuntuu että täällä on alettu tuijottaa liikaa omaa napaa eikä nähdä mitä naapurissa tehdään tai mikä sen naapurin tekee onnelliseksi, pääasia on minä, minä ja vielä kerran minä? Jos joku tuttava on ollut rahapulassa tai innostunut jostain uudesta niin omasta mielestäni olen kyllä ollut yleensä valmis lainaamaan rahaa sen mitä pystyn ja olen kiinnostunut siitä mikä heidät tekee milläkin kertaa niin onnelliseksi. Joskus tästä on rokotettu niin rakkausrintamalla niin kuin rahallisestikin, mutta siinä on vain oppinut valkoimaan niin sanotusti parhaat päältä ja jättämään roskat roskakoriin.
En siis sano etteikö kaikki kavereiksi sanomani ihmiset olisi tärkeitä tai etten nauttisi viettää aikaa heidän kanssaan, mutta vain muutamat ovat oikeasti sillä tasolla ettei heidän seurassaan tarvitse varoa sanomisiaan tai tekemisiään ollenkaan. Näistä kavereista tulee ja täytyy pitää kiinni koska sellaisia ei elämän aikana montaa löydä, tämä on hyvä huomioida varsinkin jos aiot muuttaa toiselle paikkakunnalle jolloin yhteydenpito voi hankaloitua.
Eli kiitos kaikille kavereilleni, toivottavasti jossain vaiheessa heitän tämän blogin julkiseksi naamakirjan kautta tai jostain ettekä vedä liian isoja herneitä nenään :)
Mutta asia mistä ajattelin mietteitä kirjata on ystävät, kaverit, buddyt, kamut (karvaiset tai karvattomat), tai miksi kukakin heitä haluaa kutsua. Olen huomannut ettei ilman kavereita tästä säästämishommastakaan tulisi yhtään mitään omalla kohdallani. Auton kohdalla tämä tuli esille kun toissapäivänä meinasin luistella suoralla tiellä ojaan jäätyneellä tiellä koska aurauskulmat ja toisen renkaan nollakuvio+nastattomuus pistivät hanttiin. Säätiedotus näytti samaa eiliselle ja vielä tällekin päivälle enkä uskaltanut riskeerata ojaan ajoa joten kysyin kaverilta onko mahdollista päästä sohvalle yöksi punkkaamaan. Hyvinhän siellä sitten viime yö menikin vaikka kaveri olikin itse yövuorossa. Tein kokki kolmosena kokeilevaa sapuskaa molemmille ja tiskasin vielä illalla itekseen jäätyäni kiitokseksi, pöllin kuitenkin yhden Pepsin jääkaapista janooni ettei liian hyväksi vuokralaiseksi tartte haukkua. Olen erittäin kiitollinen tästä yöpaikasta koska vaihtoehtoina olis ollu 2h kävely kotiin ja aamulla töihin tai nukkuminen työpaikalla ilman juttuseuraa :)
Kavereilla on outo tapa olla paikalla tai saatavilla juuri silloin kun asiat menevät päin vittua ja kaipaa pientä rohkaisua asioidensa hoitamiseen. Monesti näissä tilanteissa myös huomaa keiden varaan kannattaa luottonsa laittaa ja ketkä ovat vain niin sanotusti ohikulkumatkalla elämässä. Olen uskaltanut tästä blogista ja näistä säästötavoitteistani kertoa vasta muutamalle ihmiselle ja vain kaksi(!) ovat ymmärtäneet tavoitteeni ja päämääräni niin sanotusti "varauksetta". Muut ovat olleet perinteiseen suomalaiseen tapaan erittäin pessimistisiä kommentoiden tavoitteitani lähinnä seuraavasti:
-Ei noin voi tehdä, lyhennetty työaika tiputtaa eläkettä ja jäät vanhana sosiaalituen varaan
-No mutta mitäs oikein meinasit kaikella sillä vapaa-ajalla sitten oikein tehdä, ryyppäät kuitenkin?
-Kyllä ne lainat siitä aikaa myöden menevät, miksi kituuttaa nyt kun voit ostaa vaikka mitä?
-Ei se laina lopu koskaan, ensimmäisen kun maksat niin sitten on seuraavana auto, lapset ja remontit.
-Plaa, plaa, plaa
Edellä listattuna on asioita joita kerron myöhemmin, kuitenkin tuosta voi saada pääpiirteittäin selville miksi haluan velasta eroon. Mutta asiaan, eikös kavereiden pitäisi tukea toisiaan ja olla edes jollain tasolla kiinnostuneita toistensa tekemisistä ja ajatuksista asioiden suhteen sekä tukea näiden tavoitteiden saavuttamisessa? Monesti tuntuu että täällä on alettu tuijottaa liikaa omaa napaa eikä nähdä mitä naapurissa tehdään tai mikä sen naapurin tekee onnelliseksi, pääasia on minä, minä ja vielä kerran minä? Jos joku tuttava on ollut rahapulassa tai innostunut jostain uudesta niin omasta mielestäni olen kyllä ollut yleensä valmis lainaamaan rahaa sen mitä pystyn ja olen kiinnostunut siitä mikä heidät tekee milläkin kertaa niin onnelliseksi. Joskus tästä on rokotettu niin rakkausrintamalla niin kuin rahallisestikin, mutta siinä on vain oppinut valkoimaan niin sanotusti parhaat päältä ja jättämään roskat roskakoriin.
En siis sano etteikö kaikki kavereiksi sanomani ihmiset olisi tärkeitä tai etten nauttisi viettää aikaa heidän kanssaan, mutta vain muutamat ovat oikeasti sillä tasolla ettei heidän seurassaan tarvitse varoa sanomisiaan tai tekemisiään ollenkaan. Näistä kavereista tulee ja täytyy pitää kiinni koska sellaisia ei elämän aikana montaa löydä, tämä on hyvä huomioida varsinkin jos aiot muuttaa toiselle paikkakunnalle jolloin yhteydenpito voi hankaloitua.
Eli kiitos kaikille kavereilleni, toivottavasti jossain vaiheessa heitän tämän blogin julkiseksi naamakirjan kautta tai jostain ettekä vedä liian isoja herneitä nenään :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)