Autolainoista, uusi auto houkuttelee alitajunnassa

Useammasta blogista joita seuraan olen viime aikoina huomannut velkalistoilla möllöttävän peltilehmälainan ja asia alkoi kiinnostamaan itseäni taas pitkästä aikaa siinä määrin, että oli pakko kirjoitella ajatuksia auki.

Olen itse "ajourani" aikana omistanut kolme autoa joista ensimmäinen vuodelta 2005 oli kahden kuukauden mittainen 1000€ arvoinen virhe, kaksi seuraavaa omistan vieläkin. Ensimmäinen noista kahdesta maksoi vuonna 2006 vähän päälle 1000€ ja on nykyään projektiautona "entisöinnissä", jälkimmäinen maksoi 2500€ vuonna 2010 vai 2011 ja on ollut siitä lähtien jokapäiväisenä kulkineena.

Koska en itse ole koskaan ottanut autolainaa (pl. "uusimman" -95 käyttiksen ostoon Visalta nostettu 2500€ summa, jonka maksoin pois noin vuodessa), olen miettinyt, että mikä saa ihmisen ottamaan kymppitonninkin suuruisen lainan kasaan peltiä joka tiputtaa arvostaan 50% heti kaupasta pois ajaessa, ruostuu nykyautojen laadulla viidessä vuodessa siihen kuntoon ettei katsastusleimaa tule ja vaatii korjauksia ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi viisitoista vuotta vanha autokin? Onko se uuden auton tuoksu joka viehättää, hiljainen ja tasainen kyyti ennen ensimmäisiä iskunvaimennin- ja tukivarsiongelmia, lisääntyvä elektroniikka vai mikä? Vai onko se vaan sellainen asia joka otetaan itsestäänselvyytenä, että jossain tietyssä elämäntilanteessa tulee ostaa se uusi auto ja sitoutua yli viideksi vuodeksi maksamaan sitä autolainaa?

Kymppitonnin autolaina on ihan helvetin iso kasa rahaa, kahden- tai kolmenkymmenen tonnin autolaina vielä hiton paljon enemmän. Monella autolainaa on puolen vuoden tai vuoden kokonaispalkan verran, asuntolainan ja kulutusluottojen päälle. Miksi siis ihminen pistää kaiken käytettävissä olevan valuuttansa kiinni vanhenevaan tekniikkaan josta koituu vielä lisäkustannuksiakin huoltojen ja renkaiden & verojen & polttoainelaskujen & vakuutusten muodossa? Miksi ihminen ei osta esimerkiksi ratkaisevasti edullisempaa kymmenen vuotta vanhaa autoa jossa ruostesuojaus on tehty uutena, tekniikka 100tkm ajomäärällä todettuna "idioottivarmaa" ja kaikki nykyaikaiset turvavarusteet luistonestosta lähtien löytyy?

Onhan se tietysti helppo marssia kauppaan, valita auto joka miellyttää vajaan puolen tunnin koeajolla ja tehdä edullinen rahoitussoppari. Vanhan auton kohdalla joutuu tekemään salapoliisityötä Googlen ja erilaisten harrastajaforumien kautta missä ihmiset ovat koonneet tiettyjen merkkien ja mallien tyyppivikoja sekä korjausohjeita hintoineen. Mutta onko se toisaalta huono juttu jos joutuisit opettelemaan jotain autosta jolla ajat, vai "tekeekö tietämättömyys autuaaksi"?

Uusissa autoissahan on vain 12€/kk tilinhoitopalkkio, marginaalinen 2.5€/kk laskutuslisä ja 100€ lyhennyserä jonka avulla auto on maksettu jo 120kk kuluttua. Ja tietysti rahoituksen vaatima täyskasko sekä suuresti suositeltu huoltosopimus viidelle vuodelle kun takuuajan jälkeiset viat voisivat olla muuten niin hiton kalliita. Tilinhoitopalkkiota tuossa vaiheessa on mennyt 1440€ eli yli 10% ostetun auton hinnasta ja laskutuslisää 300€ päälle. Ajatteleeko kukaan noita pieniä puroja joita kuukausittain tulee maksettua kaiken muun elämisen päälle? Toisaalta eihän noissa sopimuksissa tietysti oleteta, että samalla autolla ajetaan se kymmenen vuotta, vaan tuon aikana on ehdot viilattu uusiksi viiteen kertaan auton vaihtuessa entisen alkaessa tuntua kulahtaneelta tai kun takuuajan umpeutumisen jälkeen iskeekin isompi tonniluokan vika. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että lainassa oleva 14.5€/kk lisämaksusumma tarkoittaa reilusti päälle puolentoista tuhannen euron ylimääräistä kustannusta kymmenessä vuodessa. Jaksaisikohan joku laskea paljonko tuo kyseinen 14.5€/kk summa kasvaisi korkoa korolle samassa ajassa jos sen sijoittaisi 6% tuotto-odotuksella? :D

Ja kun uudet autot eivät ole edes vähävikaisia. Tietysti vanhemmissakin vikoja on ja ikä tuo kuluvia osia listalle, mutta vanhan auton etuna on ns. lastentautien ilmestyminen kuvioihin ennen kuin auto tulee sinulle. Kun ostat sen 100tkm ajetun auton niin kaikki tyyppiviat on jo suurimmassa osassa tapauksia korjattu tai auto mennyt niiden takia romuttamolle. Mitä uudemmiksi autot ovat tulleet, sitä enemmän myös valmistusvikoja on ilmestynyt. Pahimpina esimerkkeinä Fordin virtalukkovika joka on aiheuttanut kuolemia, VAG-konsernin päästöhuijaukset & dieseleiden suutinviat & DSG-vaihteistoviat ja Toyotan kaasupoljinviat. Kaikki nuo vievät auton pahimmassa tapauksessa romuttamolle koska korjauskustannukset ovat takuuajan päättymisen jälkeen suhteellisen suuria. Ja jotkut valmistajat kuten VAG ovat säännöllisesti vähätelleet vastuutaan vioista ja kieltäytyneet korjaamasta ilmiselviä vikoja tuotteissaan jättäen kustannukset kuluttajan maksettavaksi.

Olen huono ajattelemaan asioita ns. laatikon ulkopuolelta mitä tulee autoihin joten siksi tämän kirjoituksen tein, jotta saisin järkeistettyä omaa pääkoppaani ja kenties toisenlaisia mielipiteitä miksi kannattaisi ostaa auto lainarahalla. Itse ajan tosiaan vuoden 1995 autolla, korjaan itse jos jotain hajoaa ja opettelen koko ajan uutta auton sielunelämästä. Välillä kuitenkin pääkopassa on se pieni ääni joka sanoo "ettei noin vanhalla kannata enää nykyään ajaa, miksi et kävisi liikkeessä koeajamassa sitä uutta Avensista". Abs-jarruja tuossa omassani ei ole, tai Airbageja, ne ovat miinuksia, mutta jo heti seuraava 1997-2001 korimalli kyseiset mukavuudet sisältää, moottorivalikoima on sama kuin vanhemmassakin ja kymmenen vuoden kehityskaarella erittäin kestäväksi todettu. Miljoona kilometria mittarissa säännöllisellä perushuollolla ei ole mitenkään tavatonta kyseisille autoille, jos vaan kori on ruostesuojattu uutena. Sitäkään ei siis paljoa tarvitse paikata nykyajan asfalttiteitä porhaltaessa. Uudet autot ovat tietysti huomattavasti turvallisempia, mutta mikä todennäköisyys on onnettomuudelle jos omat ajotavat ovat kunnossa? Mielestäni mahdollisuus on häviävän pieni täällä Etelä-Suomea harvempaan asutulla alueella.

Olen asiaa hieman ajatellut ja tullut siihen tulokseen, ettei edes 2010-luvun auton korjaaminen ja huoltaminen ole kenellekään ylitsepääsemätön tehtävä jos on valmis käyttämään aikaansa autonsa ominaisuuksien oppimiseen. Senkin takia voisin kuvitella ostavani uudemman auton koska korjauskustannuksista on mahdollista tinkiä samalla tavalla kuin vanhankin auton kanssa. Ainoastaan työt jotka vaativat tietoteknistä osaamista ja erillisiä ohjelmistoja joutuisin jättämään merkkikorjaamolle, ja valitettavasti olen siinä uskossa että nuo auton sielunelämään liittyvät työt ovat juuri niitä kalleimpia :D Toisena vakavana miinuksena on tuo vaadittu alkupääoma jonka auton vaihtaminen sitoisi. Uudessa autossa pitäisi olla oikeasti jotain sellaista mitä ehdottomasti tarvitsen, en saa muualta ja millä uuden auton hankinnan voisi perustella itselleen ja omalle lompakolleen. 

Kysymys siis kuuluukin, mikä saa Teidät laittamaan niin suuren osan omaisuudestanne kiinni peltiin jota käytätte vain pienen osan päivästänne liikkuessanne paikasta A paikkaan B? Millä olette perustelleet itsellenne tuon luksusostoksen ja millä perusteilla yrittäisitte saada myös tällaisen vanhalla ruoskalla ajavan luupään uudempien autojen pariin? :)




Koska tämä taitaa olla viimeinen julkaisu ennen joulun tuomia kolmen päivän vapaita niin toivotan kaikille tasapuolisesti Hyvää Joulua! Toivottavasti kaikkien talousprojektit ovat menneet tänä vuonna hyvin ja kinkku maistuu :)