tiistai 15. maaliskuuta 2016

Miksi säästätte, ja miksi siihen suhtaudutaan niin epäilevästi?

Tämä on ihmetyttänyt meikäläistä aina, viimeksi kun kirjoitin suomalaisten varautumisesta eläkkeelle ja sain "hienoa" palautettua asiasta. Miksi aina kun suunnittelee jotain normaalista poikkeavaa saa vastaansa kysymysten tulvan tai ennemminkin suoran tyrmäyksen "eihän tuo ole mahdollista" tai "älä höpötä, työvuosia on vielä neljäkymmentä jäljellä"?

Olen itse pitänyt aika matalaa profiilia näistä omista säästöasioista ja suunnitelmista karata työelämästä reilusti ennen virallista eläkeikää joka tällä hetkellä on itselläni laskureiden mukaan 68v5kk. Muutamalle harvalle olen maininnut, koska pystyn luottamaan etteivät he tyrmää ajatuksia suoralta kädeltä, ainakaan täysin. Pieni osa ihmisistä ymmärtää paremmin tarkoituksiani ja tavoitteitani sekä keinoja joilla tuo on mahdollista saavuttaa, toinen osa ei täysin ymmärrä, mutta eivät kuitenkaan ole täysin kielteisellä kannalla asian suhteen, kolmas ja suurin osa ei osaa ajatella ollenkaan näitä asioita ja suhtautuvat kenties siksi täysin kielteisesti. Ovatko muut säästäjät ja henkilökohtaisen taloutensa parissa säätäjät kertoneet tavoitteistaan ja blogeistaan miten avoimesti lähipiirilleen?

Mistä tämä sitten oikein johtuu, miksi suomalaisten tyyli on aina tyrmätä suoralta kädeltä ideat jotka eivät osu omaan ajatusmaailmaan ja joista ei yleensä edes tiedetä tarpeeksi mielipiteen muodostamiseksi? Onko kyseessä puhdas tietämättömyys, kateus vai jääräpäisyys ja kasvatus koska 'aina ennenkin on oltu koulussa ja sen jälkeen töissä kehdosta vanhainkotiin'? Eivätkö ihmiset ole koskaan ruvenneet isommassa mittakaavassa kyseenalaistamaan tätä elämänmenoa, eikö kukaan ole tullut ajatelleeksi, että täällä eletään vain kerran ja se unelmien täyttäminen jää liian monella sinne eläkeikään jolloin terveys ei välttämättä salli kaiken tekemistä, saati jos kuolo korjaa jopa ennen eläkeikään pääsemistä? Onko järkeä olla koko työelämänsä ajan lypsylehmänä valtion pohjattomalle kassalle saaden kunnolla vastinetta maksamilleen veroille vasta eläkeiässä jota ei välttämättä koskaan näe? Miksi ei saisi suunnitella ja toteuttaa asioita jo etukäteen jotta tuo niin sanottu taloudellisen vapauden päivä koittaisi jo paljon aiemmin kuin valtio sinun haluaa uskoa siihen kuluvan? Miksi ei voisi elää säästäväisesti jo nyt jotta pystyy samalla nauttimaan elämästä ja toteuttamaan pieniä haaveitaan turhan tuhlaamisen ja rahan ympärillä pyörimisen sijaan?

On tietysti melko paradoksaalista puhua rahan ympärillä pyörimättömyydestä ja muihin asioihin keskittymisestä kun kyse on säästöblogista. Mutta raha on osa kaikkea, halusi sitä tai ei, siitä on pakko puhua ja sen kanssa on pakko tehdä kompromisseja. Tarkoitan kuitenkin rahan parissa pyörimisen välttämisellä nimenomaan sitä, että hoitaa taloutensa niin, ettei rahaa tarvitse miettiä toteuttaessaan itseään ja mielenkiinnon kohteitaan.

Enkä tarkoita tässä siis niitä matkasuunnitelmia tai muita utopistisia unelmia vaan haaveita ihan arkipäivien aikataulun suhteen, omien ja perheen menojen laittamista työn edelle, sosiaalisen elämän parempaa ylläpitoa, jne. Itse olen töissä klo7-16 ja harrastuksina paljon aikaa vieviä asioita kuten kuntosali sekä autot joten ei sitä viikolla kovin paljoa ehdi sosialisoitua. Luontainen vuorokausirytmi on myös väärä nykyiseen työaikaan nähden, huomaan viikonloppuisin herääväni kahdeksalta tai yhdeksältä joten viikolla kahden tunnin aikaistettu herääminen vaatii veronsa, samoin introvertti luonne joka työpäivien aikana rasittaa pääkoppaa sen verran, että haluan olla monesti itsekseni tai pelkästään avokin seurassa illan, nollaten tilannetta seuraavaa päivää varten.

Ehkä juuri noiden asioiden vuoksi oma arkipäiväisten unelmieni toteuttamisväline on pitää mahdollisimman paljon vapaapäiviä työstäni. Olen hyvin tyytyväinen nyt viime kuukausina testaamaani systeemiin jossa olen ollut töissä ma-to ja palkattomalla vapaalla vähintään kaksi perjantaita kuukaudessa. Olen säätänyt menoni viimeisen puolentoista vuoden aikana sellaisiksi, että palkasta jää vapaista huolimatta enemmän rahaa tallelle kuin sitä menee menoihin. On erittäin mukavaa herätä omaan luontaiseen aikaansa perjantaina, syödä rauhassa aamiaista ja sitten miettiä kelin mukaan mitä sitä oikein tekisikään. Menisikö salille, lähtisikö puuhailemaan autoremontin parissa, kävisikö lenkillä ja samalla reissulla kaupassa, vai olisiko vain ihan itsekseen kotosalla tietokonepelejä pelaten kun naisystävä on töissä. Illallakin on vielä virtaa tehdä asioita kun ei tarvitse palautua työpäivästä, lauantainakin on ihan erilainen tunne heti aamusta kun alla on jo yksi työasioista vapaa päivä, sunnuntaina alkaa jo tuntua siltä että onko sitä lomalla vai viikonloppua viettämässä. Matkalle lähtiessä tuo yksi ylimääräinen päivä helpottaa huomattavasti, on mukavampi ajaa aamupäivästä kun ei ole pahimmat ruuhkat teillä, tai lähteä liikkeelle jo torstaina jolloin ei tarvitse heti perille päästyä kääntyä takaisin.

Kun valtio nyt ilmeisesti/toivottavasti helpottaa paikallista sopimista, niin toiveissani on, että se mahdollistaa omalla kohdallani jopa työsopimuksen muuttamisen niin että olisin töissä virallisesti vain ma-to. Vaikka palkassa häviäisinkin tuossa noin 400€/kk, niin verotuksen keventymisen ja työmatkojen määrän vähenemisen, yms. myötä tappio olisi lähempänä kolmea sataa tai jopa alle. Mielestäni kohtuullinen hinta käytännössä tuplaantuvasta vapaa-ajasta jolla on mahdollista toteuttaa noita elämää parantavia pieniä haaveita lyhyiden matkojen ja muiden asioiden muodossa, ja kenties jopa ansaita lisätuloja harrastuksiin luettavilla asioilla. Ja kaikki tämä on mahdollista vain siksi, että on kiinnittänyt huomiota omaan talouteensa, säätänyt menojansa pienemmiksi ja suhteuttanut turhaa kulutusta alemmas jotta rahaa jää ylimääräiseksi :)



Mitkä ovat sinun arkipäiväisiä unelmiasi, mitä haluaisit tehdä enemmän kuin tällä hetkellä koet rahatilanteen tai töiden vuoksi mahdolliseksi?

8 kommenttia:

  1. Itse en ole kertonut blogista mutta olen maininnut yrityksestäni päästä aiemmin eläkkeelle. Aika turhaahan se oli sillä sain pilkkaa ja neuvoja että kyllä rahat pitää käyttää heti, muuten ei voi nauttia elämästä. Eihän sitä tiedä milloin kuolo korjaa.

    Myös se että syön eväitä töissä tekee työkavereideni mielestä saiturin. Kyllä kaikki jaksavat ihmetellä miksi en osta 7 euron lounasta vaan syön eurolla omia eväitä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat eväät myös täällä, onneksi ei ole työpaikkaruokalaa lähellä tai varmasti saisin kuulla samasta asiasta.

      Monet eivät tunnu ymmärtävän, ettei elämästä nauttimiseen tarvitse rahaa. Metsässä luonnon rauhassa eväitä kannon päällä syöden voi olla ihan yhtä nautittavaa kuin satasten syöttäminen ostoskeskuksen kassakoneeseen, moni nykyihminen ei vaan ole koskaan tajunnut katsoa urbaanin viidakon ulkopuolelle. Ja kun rahaa näin jää säästöön niin se sitten mahdollistaa sen aiemman eläköitymisen, yksinkertaista kun sen oivaltaa :)

      Poista
  2. En ole varma mutta voiko olla ettei suurin osa suomalaisista ole oikeasti koskaan ajatellut, että he voisivat vaikuttaa omaan eläkeikäänsä. Todella surullinen ajatus jos näin on. Monelle myös (osake)sijoittaminen on aikamoinen peikko, mutta onneksi on muitakin tapoja sijoittaa.

    En ole juuri huudellut aikeistani vaikuttaa omaan eläkeikääni. Perheen kesken voidaan siitä jutella, mutta muuten juurikaan ei. Työpaikalla missä suurin osa on minua vanhempia varmaan naurettaisiin koko ajatukselle tyyliin 'olet vielä noin nuori ja naiivi, kyllä ne elämän realiteetit vielä tulee vastaan'. Kaverit kyllä tietävät että sijoitan, mutta siihen se sitten jääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti asia on juuri noin. Ja kun vanhemmille sukupolville sijoittaminen ei ole tuttua niin heille ei myöskään ole sitten tullut mieleen mitä kaikkea se mahdollistaa.

      Toisaalta ei siihen sijoittamista vaadita. Jos kulutat kuukaudessa tonnin ja säästät 500€ niin kahden kuukauden jälkeen pärjäisit kuukauden tienaamatta mitään. Jos kulutat vuodessa kymppitonnin ja säästät viisi niin joka kolmannen vuoden voisit olla tekemättä työtä. Tee työtä kaksikymmentä vuotta niin säästöillä selviät sitten seuraavat kymmenen vuotta, jne. Sijoittaminen vaan vauhdittaa tuota prosessia aika reilusti, mutta ei ole pakollista :)

      Poista
  3. Kolahti tosi lujaa tuo, että arki painaa, introvertti luonne ja vähäiset yöunet arkena.. Itse tein vuosi sitten n. 4kk jakson 4 päiväistä työviikkoa. Silloin duuni vaihtui yt-neuvotteluissa huonompaan ja halusin oman henkisen palautumisen vuoksi myös vähentää työn tekemistä. Voin silloin todella hyvin, sain siivoukset ja juoksevat asiat hoidettua, kuntoilin enemmän. Mutta tilipussi oli nettona vain n. 1300-1400 euroa, mikä ei aivan riittänyt. Tai silloin oli kyllä todella edullinen asuminen, että riittihän se jotenkuten. Nyt stressaantuneena ja huonovointisempana (?) tienaan käteen 400-500€ enemmän. Palkkakin on tuosta ajasta tehtävän muutoksen myötä kasvanut kyllä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pystyisit säätämään menosi niin, että tuo 1300-1400€ riittäisi ja jäisi kenties jopa satanen säästöön niin palaisitko nelipäiväiseen työviikkoon?

      Itsellä tällä viikolla taas vaihteeksi täysi 5pv viikko ja kyllä oli tänä aamuna vaikea nousta ylös kun tajusi ettei olekkaan vielä viimeinen työpäivä kyseessä :D Palkka itselläni on onneksi reilusti yli 2000€ nettona joten siitä voi pienellä miettimisellä kyllä karsia aika reilustikin pois jos vastineeksi saa lisää vapaa-aikaa...

      Poista
  4. Olen lähinnä perheenjäsenilleni ja muutamille taloudellisesti rationaalisina pitämilleni kavereille kertonut tavoitteistani taloudellisesta riippumattomuudesta ja mahdollisuudesta downshiftaamiseen. Kaverit ovat suhtautuneet hyvin ja kiinnostuneet keskustelemaan muutenkin raha-asioista, mutta porukat ovat lähinnä hymäilleet ja tuumailleet ettei se elämä niin vain mene.

    Yleisesti käsitykseni onkin, että olematon osa suomalaisista edes ajattelee myöhempiä eläkepäiviänsä, pian viisikymppinen isänikin on omalla kohdallaan vain todennut ettei sitä vielä kannata miettiä, eläkettä tulee sitten mitä tulee. Tämä hämmentää minua kovasti ja yritän kovasti haastaa vanhempiani pohtimaan myöhempiä elämäntilanteitaan ja niihin valmistautumista.

    Mitä unelmiini tulee, niin mainitsemani mahdollisuus downshiftata ja olla taloudellisesti riippumaton ovat mainittavia unelmiani, vaikka jopa hieman absurdeja vielä nykytilanteessa (työelämään vielä n. 4 vuotta) pohdittavaksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoissa liikenteessä, hyvä hyvä :) Nuorena kun alottaa niin hyöty pienemmistäkin summista kasvaa huomattavasti korkoa korolle-efektin myötä, ei se siis niin absurdia ole kun asiaa enemmän ajattelee. Toivottavasti saat myös vanhempiisi hieman iskostettua tuota ajattelutapaa, mitähän esimerkiksi isäsi olisi mieltä kun lyöt pöytään faktat joiden mukaan säästämällä tarpeeksi voisi höllätä työtahtia muutaman vuoden ennen virallista eläkeikää :)

      Jotkut tietysti nauttivat työstään niin paljon etteivät halua eläkkeelle ennen aikojaan, mutta uskoisin kyseisen osan työikäisistä olevan vähemmistössä...

      Poista