Miksi säästätte, ja miksi siihen suhtaudutaan niin epäilevästi?

Tämä on ihmetyttänyt meikäläistä aina, viimeksi kun kirjoitin suomalaisten varautumisesta eläkkeelle ja sain "hienoa" palautettua asiasta. Miksi aina kun suunnittelee jotain normaalista poikkeavaa saa vastaansa kysymysten tulvan tai ennemminkin suoran tyrmäyksen "eihän tuo ole mahdollista" tai "älä höpötä, työvuosia on vielä neljäkymmentä jäljellä"?

Olen itse pitänyt aika matalaa profiilia näistä omista säästöasioista ja suunnitelmista karata työelämästä reilusti ennen virallista eläkeikää joka tällä hetkellä on itselläni laskureiden mukaan 68v5kk. Muutamalle harvalle olen maininnut, koska pystyn luottamaan etteivät he tyrmää ajatuksia suoralta kädeltä, ainakaan täysin. Pieni osa ihmisistä ymmärtää paremmin tarkoituksiani ja tavoitteitani sekä keinoja joilla tuo on mahdollista saavuttaa, toinen osa ei täysin ymmärrä, mutta eivät kuitenkaan ole täysin kielteisellä kannalla asian suhteen, kolmas ja suurin osa ei osaa ajatella ollenkaan näitä asioita ja suhtautuvat kenties siksi täysin kielteisesti. Ovatko muut säästäjät ja henkilökohtaisen taloutensa parissa säätäjät kertoneet tavoitteistaan ja blogeistaan miten avoimesti lähipiirilleen?

Mistä tämä sitten oikein johtuu, miksi suomalaisten tyyli on aina tyrmätä suoralta kädeltä ideat jotka eivät osu omaan ajatusmaailmaan ja joista ei yleensä edes tiedetä tarpeeksi mielipiteen muodostamiseksi? Onko kyseessä puhdas tietämättömyys, kateus vai jääräpäisyys ja kasvatus koska 'aina ennenkin on oltu koulussa ja sen jälkeen töissä kehdosta vanhainkotiin'? Eivätkö ihmiset ole koskaan ruvenneet isommassa mittakaavassa kyseenalaistamaan tätä elämänmenoa, eikö kukaan ole tullut ajatelleeksi, että täällä eletään vain kerran ja se unelmien täyttäminen jää liian monella sinne eläkeikään jolloin terveys ei välttämättä salli kaiken tekemistä, saati jos kuolo korjaa jopa ennen eläkeikään pääsemistä? Onko järkeä olla koko työelämänsä ajan lypsylehmänä valtion pohjattomalle kassalle saaden kunnolla vastinetta maksamilleen veroille vasta eläkeiässä jota ei välttämättä koskaan näe? Miksi ei saisi suunnitella ja toteuttaa asioita jo etukäteen jotta tuo niin sanottu taloudellisen vapauden päivä koittaisi jo paljon aiemmin kuin valtio sinun haluaa uskoa siihen kuluvan? Miksi ei voisi elää säästäväisesti jo nyt jotta pystyy samalla nauttimaan elämästä ja toteuttamaan pieniä haaveitaan turhan tuhlaamisen ja rahan ympärillä pyörimisen sijaan?

On tietysti melko paradoksaalista puhua rahan ympärillä pyörimättömyydestä ja muihin asioihin keskittymisestä kun kyse on säästöblogista. Mutta raha on osa kaikkea, halusi sitä tai ei, siitä on pakko puhua ja sen kanssa on pakko tehdä kompromisseja. Tarkoitan kuitenkin rahan parissa pyörimisen välttämisellä nimenomaan sitä, että hoitaa taloutensa niin, ettei rahaa tarvitse miettiä toteuttaessaan itseään ja mielenkiinnon kohteitaan.

Enkä tarkoita tässä siis niitä matkasuunnitelmia tai muita utopistisia unelmia vaan haaveita ihan arkipäivien aikataulun suhteen, omien ja perheen menojen laittamista työn edelle, sosiaalisen elämän parempaa ylläpitoa, jne. Itse olen töissä klo7-16 ja harrastuksina paljon aikaa vieviä asioita kuten kuntosali sekä autot joten ei sitä viikolla kovin paljoa ehdi sosialisoitua. Luontainen vuorokausirytmi on myös väärä nykyiseen työaikaan nähden, huomaan viikonloppuisin herääväni kahdeksalta tai yhdeksältä joten viikolla kahden tunnin aikaistettu herääminen vaatii veronsa, samoin introvertti luonne joka työpäivien aikana rasittaa pääkoppaa sen verran, että haluan olla monesti itsekseni tai pelkästään avokin seurassa illan, nollaten tilannetta seuraavaa päivää varten.

Ehkä juuri noiden asioiden vuoksi oma arkipäiväisten unelmieni toteuttamisväline on pitää mahdollisimman paljon vapaapäiviä työstäni. Olen hyvin tyytyväinen nyt viime kuukausina testaamaani systeemiin jossa olen ollut töissä ma-to ja palkattomalla vapaalla vähintään kaksi perjantaita kuukaudessa. Olen säätänyt menoni viimeisen puolentoista vuoden aikana sellaisiksi, että palkasta jää vapaista huolimatta enemmän rahaa tallelle kuin sitä menee menoihin. On erittäin mukavaa herätä omaan luontaiseen aikaansa perjantaina, syödä rauhassa aamiaista ja sitten miettiä kelin mukaan mitä sitä oikein tekisikään. Menisikö salille, lähtisikö puuhailemaan autoremontin parissa, kävisikö lenkillä ja samalla reissulla kaupassa, vai olisiko vain ihan itsekseen kotosalla tietokonepelejä pelaten kun naisystävä on töissä. Illallakin on vielä virtaa tehdä asioita kun ei tarvitse palautua työpäivästä, lauantainakin on ihan erilainen tunne heti aamusta kun alla on jo yksi työasioista vapaa päivä, sunnuntaina alkaa jo tuntua siltä että onko sitä lomalla vai viikonloppua viettämässä. Matkalle lähtiessä tuo yksi ylimääräinen päivä helpottaa huomattavasti, on mukavampi ajaa aamupäivästä kun ei ole pahimmat ruuhkat teillä, tai lähteä liikkeelle jo torstaina jolloin ei tarvitse heti perille päästyä kääntyä takaisin.

Kun valtio nyt ilmeisesti/toivottavasti helpottaa paikallista sopimista, niin toiveissani on, että se mahdollistaa omalla kohdallani jopa työsopimuksen muuttamisen niin että olisin töissä virallisesti vain ma-to. Vaikka palkassa häviäisinkin tuossa noin 400€/kk, niin verotuksen keventymisen ja työmatkojen määrän vähenemisen, yms. myötä tappio olisi lähempänä kolmea sataa tai jopa alle. Mielestäni kohtuullinen hinta käytännössä tuplaantuvasta vapaa-ajasta jolla on mahdollista toteuttaa noita elämää parantavia pieniä haaveita lyhyiden matkojen ja muiden asioiden muodossa, ja kenties jopa ansaita lisätuloja harrastuksiin luettavilla asioilla. Ja kaikki tämä on mahdollista vain siksi, että on kiinnittänyt huomiota omaan talouteensa, säätänyt menojansa pienemmiksi ja suhteuttanut turhaa kulutusta alemmas jotta rahaa jää ylimääräiseksi :)



Mitkä ovat sinun arkipäiväisiä unelmiasi, mitä haluaisit tehdä enemmän kuin tällä hetkellä koet rahatilanteen tai töiden vuoksi mahdolliseksi?