perjantai 23. tammikuuta 2015

Velanmaksua vai sijoittamista?

Luin ja kommentoin vuorotteluvapaalla olevan kitupiikin kymmenvuotissuunnitelmaa ja hänen kysymyksensä kommenteissa jätti ajateltavaa reilusti. Miksi siis maksaisin kaiken asuntolainani mahdollisimman nopeasti pois kun vaihtoehtona on paremman tuoton saaminen sijoittamisen kautta? Tässä yritän hieman mutustella ideaa ja purkaa ajatuksiani paremmin ymmärrettäväksi. Jos joku meinaa lukea niin varautukoon pitkään ja tylsään tekstiin :D

Tällä hetkellä lainaa on jäljellä karkeasti 56300e + 7000e tammikuun lyhennysten mentyä juuri maksuun. Onko tuo muiden mielestä paljon vai vähän? Itse tai perheeni ei ole koskaan ollut tekemisissä suurien rahamäärien tai omaisuuksien kanssa, säästeliäisyyden vikaa löytyy useammastakin sukulaisesta, ja suurimmat omistukset löytyvätkin asunnoista joita ihmisillä on. Näistäkin osa on varmasti vielä osittain pankin omistuksessa koska lainojen lyhennys vanhoihin lainoihin on nykyisiä hitaampaa kiinteiden ja suurien korkojen takia. Minun mielestäni tuollainen 65 000e lainarahaa on helvetinmoinen määrä ja jotenkin tuntuu, että siitä eroon pääseminen nopealla aikataululla olisi unelmien täyttymys ja vapauttaisi minut tekemään kaikkea muuta. Mutta onko asia kuitenkaan noin yksinkertainen?

Ovatko säästötavat periytyviä ja miten helppo niitä on murtaa? Vanhemmat sukupolvet ovat pitäneet omaa velatonta asuntoa suuressa arvossa ja pyrkineet maksamaan kyseisen velan pois niin nopeasti kuin mahdollista, sijoittaminen on nähty enemmänkin kepulikonstina ja erittäin varakkaiden yksinoikeutena. Onko tämä tapa periytynyt minullekin joka nyt ohjaa käytöstäni ja saa sijoittamisen velanmaksun sijaan tuntumaan niin tajuttoman arveluttavalta?



Lainat ja niiden aikatauluvaihtoehtoja

Seuraavaksi hieman kuivaakin kuivempaa matematiikkaa tilanteestani. Jätetään tuo 7000e laina pois laskuista koska sen maksan pois tämän vuoden puolella tapahtui mitä tahansa. 56 000e lainaa maksan tällä hetkellä pois 350e/kk josta 120e on korkoa. Maaliskuussa tuo muuttuu koska kiinteä 3v korkokausi päättyy ja muuttuu 12kk koroksi, silloin lyhennystä tulee olemaan 290e ja korkoa 60e.

Jos lyhennys tapahtuisi tuolla 290e/kk tahdilla se tekisi karkeasti 3500e/vuosi eli laina olisi maksettu kuudessatoista (16) vuodessa. Hiton pitkä aika ja ikää olisi silloin mittarissa jo 46 vuotta. Jos lyhennys olisi 350e/kk se tekisi 4200e/vuosi ja laina-aika 13 vuotta, ikää mittarissa 43 vuotta ja sekin tuntuu tässä vaiheessa iäisyydeltä. Jos lyhennys olisi 500e/kk se tekisi 6000e vuodessa ja laina maksettu yhdeksässä (9) vuodessa. Tuo kuulostaa jo mukavammalta!

Vertailuna jos siirtäisin kaiken pienestä lainasta isompaan, lyhennys 850e-60e=790e/kk eli 9500e/vuosi, laina olisi maksettu kuudessa vuodessa.

Tällä hetkellä lainoihin menee 500e pienempään (vakiolyhennys olisi 250e) ja 350e kiinteä erä isompaan, yhteensä 850e. Jos alkaisin lyhyemmän kuittauksen jälkeen maksamaan tuota isompaa nykyisen sijaan siis vain 200e/kk enemmän (550e josta 60e tulee olemaan korkoa nykyisellä korkotasolla) olisi laina kuitattu kymmenessä vuodessa. Minulle jäisi siis nykyisestä lainoihin menevästä rahasta 300e sijoittamiseen, 13% kuukauden käteen jäävästä palkkatulosta. Onko tuo hyvin vai huonosti muiden mielestä? Ainakin se on parempi kuin ei mitään.

Vertailua

Oletetaan tässä taas, että lainanmaksuun ja sijoittamiseen käytettävä rahamäärä on vakio, 850e/kk. Tietysti se muuttuu korkojen muuttuessa ja minulla on jäänyt tähänkin mennessä "ylimääräistä" tuon summan lisäksi jokaisesta palkasta. Mutta tässä on helpointa käsitellä jotain tiettyä minimisummaa, kaikki sen päälle on aina ekstraa. Jos saan esimerkiksi vaihdettua haluamaani nelipäiväiseen työviikkoon syö se myös säästöön laitettavaa rahamäärää, jne.

Jos maksan asuntolainan nykytahtia pois eli kuudessatoista vuodessa niin voin käyttää ensi vuodesta lähtien sijoittamiseen 500e/kk. Se tekisi 16v ajassa koron kanssa 135940e olettaen, että keskimääräinen korkotuotto olisi vuosittain 5%. Saatava osinko 16 vuoden kohdalla siis 5437e/vuosi käyttäen "turvallista" 4% korkoa.

Tein useampia skenaarioita tuolla 5% tuotto-odotuksella. Alla Excel-taulukko josta näkee hieman miten homma menisi:

Eikö olekin hieno listaus? Luulisi insinöörin muistavan jotain laskennan perusteista. mutta ei. :D Anyway, kuvassa on ekassa pystysarakkeessa vuodet, vaakasarakkeissa sijoitukseen käytettävä summa kuukausittain ja sitten vielä alla vuosittain. Jokaisessa sarakkeessa on vaakaviiva joka kertoo minkä vuoden lopussa asuntolaina olisi maksettu ja sijoitustahti nousisi tuohon A4-sarakkeen 10200e/v määrään.

Nuo on laskettu aika simppelisti ja varmasti väärin(?). Otetaan esimerkiksi tuo B-vaihtoehto eli 440e/kk säästöön. Kaava ennen asuntolainan tuhoamista on tyyliä =(B(juokseva)+$B$1)*1,05, jne. Asuntolainan tuhoamisen jälkeen kaava muuttuu malliin tyyliä =(B(juokseva)+$A$4)*1,05, jne.

Kuten tuosta taulukosta voi huomata niin laskenta käyttäytyy aika mielenkiintoisesti. Ei ole hyvä iskeä kaikkia rahoja lainanmaksuun koska siinä häviää ihan älyttömästi, ei taas ole hyvä laittaa lainaan minimilyhennystäkään koska silläkin häviää parhaaseen tulokseen nähden viitisen tonnia. Paras tulos näyttäisi olevan sijoittaa 320e/kk ja maksaa lainaa 530e/kk josta 60e on korkoa eli laina lyhenisi 470e/kk.

Tietysti summa ei ole vakio 850e/kk joka on käytössä vaan varmasti on käytössä enemmänkin, mutta siinä vaiheessa voi pelata suhdeluvuilla ja prosenteilla taulukossa esitettävistä arvoista ja säätää maksu&säästösummia niiden prosenttien perusteella. Lainanmaksuun menee 530e joka on 62.35% ja sijoitukseen menee 320e/kk joka on 37.64%. Jos siis kuukaudessa on rahaa käytössä vaikkapa 1000e niin se ylimääräinen 150e voidaan jakaa noiden prosenttien mukaisesti molempiin kohteisiin. Lainanmaksuun 93,525€ ja sijoittamiseen 56,46€. Nopeuttaa molempien tavoitteiden saavuttamista, mutta edellä lasketun kaavan mukainen keskinäinen tahti säilyy molempien osalta.

Kymmenen vuoden päästä velaton ja sijoitettuna vajaa 150 tuhatta. Kuulostaisi oikein mukavalta tilanteelta :) Jos miettii että velattomana kuukauden kulut ovat alle 1000e ja vuoden pärjää kymppitonnilla niin tuolla summalla tulisi toimeen yli kymmenen vuotta tekemättä yhtään mitään ilman minkäänlaisten tukien nostamista!

Jossittelua tulevaisuudesta

Jos olisin päässyt lyhentämään asuntolainaa jo parikymppisenä niin tilanne olisi toinen, minulla olisi aikaa tehdä sekä lyhennykset että säästäminen vaikka erikseen. Tässä iässä ei enää aikaa ole vaan asiat täytyy lomittaa keskenään parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Alla osingot tai tuotot laskettuna taulukosta saaduilla lukemilla kuudentoista vuoden kohdalla turvallisella 4% oletuksella.

Tuossa kohtaa ikää on mittarissa 46v jolloin on mukava höllätä tahtia ja joku 470€/kk ylimääräistä kuulostaisi oikein mukavalta summalta. Nopeiden laskelmien perusteella se ei aivan riitä elämiseen tasolla jolla haluan elää, mutta on melkein puolet tarvittavasta, eli esimerkiksi kolmipäiväinen työviikko olisi varmasti täysin mahdollinen. Siitä tietysti sitten ihana valtiomme vetää välistä vielä 30% tämän päivän verotuksen mukaan joten käteen jäävä summa voi olla jotain aivan muuta.

Tämä kaikki edellä mietittyhän on siis arvailua ja menee vessanpöntöstä alas heti jos korkotaso muuttuu tai elämäntilanteeseen eksyy lapsia, muutto toiselle paikkakunnalle tai työtilanteen muutoksia. Mutta keskitytään tässä asumistilanteeseen koska sitä on helpoin noista ennustaa.

Tällä hetkellä asun 12km päässä keskustasta ja työpaikasta, auto on välttämätön. Olen viimeisen kolmen viikon aikana kulkenut osan viikosta tyttöystävän (vai onko se tässä iässä jo naisystävän?) kyydissä töihin auton ollessa parkissa työpaikalla, polttoainelasku on vähintäänkin kohtuullinen kovimpien pakkasten aikaan. Heräsin miettimään, että mitäs jos asuisinkin vaikkapa 3km päässä työpaikasta, auto voisi olla parkissa työpaikalla ympäri vuoden ja liikkuminen onnistuisi kaikkialle jalkaisin tai polkupyörällä, säästöä arviolta 200e eli lähemmäs 10% kuukauden käteen jäävästä palkasta. Asunnot keskustan läheisyydessä ovat tietysti kalliimpia, kerrostaloon kun en halua niin rivarista joutuisi pulittamaan +50% nykyisen arvosta eli karkeasti noin 120 000e. Kohtuukuntoisia omakotitaloja saa nykyisen rivarin arvolla, huonokuntoisempia -20 000e nykyisen arvosta. Olisiko siis perusteltua muuttaa halvempaan kämppään pelkästään sijainnin vuoksi ja laittaa kaikki paukut sijoittamiseen? Onko helpompi vaihtaa asuntoa nyt kun siitä on vielä 2/3 asunnon arvosta velkaa niskassa, vai sitten kun velkamäärä on vaikkapa puolet tai 1/3 asunnon arvosta? Onko tuo 12km etäisyys keskustasta tulevaisuudessa asunnon arvoa nostava vai laskeva tekijä? Kysymyksiä löytyy paljon joihin minulla ei ole vastauksia, kommentteja otetaan vastaan :)


2 kommenttia:

  1. Hyppäsin joidenkin laskelmien yli, mutta tässä kommenttia tuohon veloissa olemiseen:

    Ymmärrän pointin, joka velanpitäjillä ja -ottajilla on, mutta mulle se vaan ei ole vaihtoehto. Tienaan mieluummin turvallisesti vähemmän kuin ahneesti riskillä enemmän. En pidä maailmaa niin luotettavana, että uskaltaisin pitää isoa velkaa ja luottaa, että sijoitukset tuottavat ja firmat eivät kaadu. On niin paljon asioita, mitä voi tapahtua: sodat, valuuttojen heilahtelut, öljyn hinta, terrori, luonnonilmiöt jne. Siksi mun rahat on tiukasti niissä mun alan tavaroissa, jotka tunnen. Niiden suhteenkin voi tilanteet tietysti heilahdella, ja vaikka Suomen tilanne muuttuisi niin, että pyytämääni vuokrahintaa olisi laskettava tai rahan arvo romahtaisi, sieltä tulisi sentään jotain tai mulla olisi sentään jotain konkreettista, jolla käydä oravannahkakauppaa. Eikä tämä kaikki haittaisi elämää, koska velkaa ei ole.

    Rahojani on pankissa mahdollisimman vähän, koska siellä se on vain jotain abstraktia, ja abstrakteja asioita en ymmärrä. Pankit sijoittelevat ja lainailevat rahoja sinne tänne, enkä sellaiselle taholle halua rahojani antaa. Mun on mun, ja jos laitan ne jonnekin talteen niin niiden pitää olla tallessa eikä jonkun muun käytössä.

    Tässä maailmassa on tsiljoona tapaa saattaa itsensä kuseen ja yritän olla varovainen, ylivarovainen kai monen mielestä. Siinä vaan ei selittelyt auta, kun joku tulee pyytämään lainarahoja takaisin, eikä saakaan myytyä asuntoaan tai sijoituksiaan muuttuneen markkinatilanteen takia. Sitä paitsi Suomen nykyisen tilanteen kannalta kotitalouksien velka on se todellinen ongelma, ei valtion velka (näin siis erinäisten lukemieni lehtijuttujen perusteella). Parasta, mitä voin yhteiskunnan hyväksi tehdä juuri nyt, on olla olematta veloissani.

    Kannustan siis luottamaan omaan vaistoon, oli se kasvatuksen tulosta tai ei. Mun vanhemmat muuten on tavissuomalaisten tavoin veloissaan, että ei tämä mun näkökulma sieltä perittyä ainakaan ole. Tosin toisella niistä on kyllä sitten sijoituksiakin ja muutenkin omalaatuinen tapa käyttää rahojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalla tavalla olen itsekin tähän mennessä ajatuksen tasolla miettinyt asiat. Vain yksi velka kerrallaan, edellinen pois ennen seuraavaa. Optimitilanteessa kaikki velat maksettu pois, sitten höllempi työtahti ja kenties sijoitusjuttuja tutkimaan.

      Käytännössä kuitenkin velkoja on ollut useampi samaan aikaan niskassa ja nyt kun olen päässy vain noihin kahteen asuntolainaan yhdestä kämpästä niin on ruvennut tuo aiempi periaatekin horjumaan. Parempi tuotto ja mahdollisuus höllätä työtahtia tulevaisuudessa suunniteltua enemmän/aikaisemmin houkuttelee niin vietävästi :D

      Makselen tuon pienemmän asuntolainan tässä tämän vuoden mittaan pois ja sitten ruvetaan tekemään noita ratkaisuja. Voihan se olla, että kun tuo 850e/kk ei ole läheskään aina se käytössä oleva maksimi niin laitan sen verran lainaan ja sitten ylimääräisen jolla "en tee mitään" laitan sijoituksiin. Katsellaan miten käy :)

      Poista