maanantai 24. huhtikuuta 2017

Ostatko tavaroita vain pilaantumaan ja pyörimään jaloissa?


Tämä teksti on pyörinyt luonnoksena jo jotain puoltoista vuotta bloggerin tekstilistalla, mutta nyt päätin ryhdistäytyä kun eilen taas jääkaappia siivoilin ja emäntä innostui tuliterän kylppärin sisustamisesta :D


Taas kerran tuli siis heitettyä roskiin kaksi maitorahkaa, pari purkkia vispikermaa, puolikas kurkku, melkein täys purkillinen suolakurkkuja, omena, pussillinen ruissipsejä, yms. kun olivat päässeet vanhentumaan ja homehtumaan. Ennen sitä vein roskia ja huomasin miten sinne oli päätynyt suuri määrä vanhentuneita meikkejä ja muita purkkeja entisestä kylpyhuoneesta ennen remonttia siivottuna, sekä kokonainen kori joka omaan silmään näytti ihan pätevältä myös uuteen. Mutta toinen oli ilmeisesti sitä mieltä ettei se kelpaa ja oli käynyt ostamassa itselleen uuden kaukalon johon purkkejaan kasailee.

Olen jo pitkään miettinyt miksi meikäläiselle käy aina noin? Säännöllisesti joudun heittämään sitä sun tätä pientä pois pilaantumisen takia. Hedelmissä ja salaateissa varsinkin tämä on tuttu homma kun joka ikinen kerta kaupassa käydessä niitä ostan "nyt alan syödä reilusti enemmän rehuja jotta voin paremmin" mentaliteetilla, joka ei sitten kuitenkaan koskaan kanna loppuun saakka :D Joka kerta myös vituttaa yhtä ankarasti oma saamattomuus asian suhteen. Se kun ei paljoa vaadi vetästä kahta banaania päivässä jos näyttää siltä että alkavat tummua liikaa, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Ilmeisesti minulla/meillä on liikaa rahaa ruokaan käytettäväksi?

Millaisia kokemuksia muilla on samasta aiheesta? Mukaan voidaan tietysti ottaa kaikki mahdolliset kamat ruokatuotteista hygieniatuotteisiin, jne. 2014-2015 vuodenvaihteessa tyttöystävän muuttohommia valmistellessa tuli vastaan hänen silloisen asunnon kylppärin kaapeista melko mielenkiintoinen arsenaali meikkikamoja jotka sai kuulemma heittää pois vanhentuneina/kovettuneina, tms syistä joita en miehenä täysin ymmärtänyt (tämän päivän huomautus: nyt ymmärrän, valitettavasti). Samoin keittiön kaapeista paljastui erilaisia ruokapurkkeja ja -purnukoita joiden sisältö oli jopa neljä vuotta vanhentunutta, tavaraa lenti enemmän roskakoriin kuin mitä päätyi muuttolaatikoihin. Omalla kohdallani vanhentuminen lasketaan sentään vain päivissä ja viikoissa ruokien kohdalla, ei kuukausissa saati vuosissa :D

Ohjaavatko television ja internetin mainokset ihmisiä niin vahvasti, että ostamme sokeina tuotteita joita emme oikeasti edes tarvitse tai pahimmassa tapauksessa ehdi edes käyttämään? Miksi kylpyhuoneen kaapit valtaa järkyttävä hajusteiden ja meikkien arsenaali, ja kun kysytään mihin tuota tai tätä käytetään niin vastaus on joko ympäripyöreä tai sitten mallia "ai tuo, en edes muistanut sen olevan vielä täällä, voi heittää roskiin"? Jos kymmenen kertaa yhdeksästä on joutunut heittämään puolet vihersalaatista roskiin mätänemistilassa niin miksi sitä on kuitenkin aina ostettava lisää kun kokemuksesta voisi jo tietää ettei ehdi tai saa aikaiseksi sitä syötyä?

Meilläkin on kaapissa esimerkiksi lakanoita joita ei ehditä käyttämään koskaan. Käytössä on periaatteessa vain muutama setti koska ne ovat "niitä parempia", ja koska ne ovat niitä parempia niin ne pyörähtävät pesun kautta taas mahdollisimman nopeasti takaisin patjan päälle. Ja ne kaapin perimmäiset saavat siten odotella taas tilaisuutta tulla huomatuiksi. Miksi siis on pitänyt hamsteroida niitä niin helvetisti sinne rajalliseen kaappitilaan viemään tilaa muulta tärkeältä tavaralta ja miksi talouden toinen puolisko hypistelee melkein jokaisella tavaratalokeikalla uusia vuodevaatteita hullun kiilto silmissä? Kengistä en edes aloita, jokainen varmasti tietää sen surkean näköisen laatikon siellä vaatehuoneen takanurkan pimeydessä joka sisältää viisi paria kenkiä jotka itse muistaa kenties sen kerran viidessä vuodessa suursiivousta tehdessään :)

Ratkaisu: pidä vain pari sarjaa vuodevaatteita ja yksi vieraille, heitä huonoimmat ja vähiten käytetyt mäkeen tai anna vaikka sukulaisen koiralle pedinpohjaksi. Jos et käytä kenkiä tai vaatteita kertaakaan puoleen vuoteen (huomioi tietysti vuodenajat) niin eiköhän niistä olisi aika luopua? Kokeile vaikka "Kon Mari" -tyylistä siivousta kämpässä, tiivistelmän kirjan sisällöstä löydät vaikkapa tästä. Itse en ole kokeillut, mutta kenties pitäisi.


Siinä se nyt on, yksi stressinaihe vähemmän keväälle mietittäväksi. Vielä ois muutama luonnostason teksti odottamassa, katotaan millä aikataululla niitä saan valmisteltua ees jotenkin lopulliseen muotoonsa :D Iloista alkanutta kevättä kaikille, aurinko paistaa jo ja kenties tuo lämpötilakin lähtee jossain vaiheessa nousemaan :)

11 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Itsehän koetan ostaa mahdollisimman vähän ruokaa - jopa niin vähän, että enemmänkin voisi olla. Tämä mielletään helposti kurjuudeksi, mutta toisaalta meillä menee aika vähän ruokaa roskikseen. Joskus joku kurkku mätänee/paleltuu vihanneslaatikon alimmaiena tai hyllyn perälle on jäänyt mysteeripurkki, joka pursuaa uutta elämää. Kaikki muu syödään pois ja ostetaan sitten uutta tilalle. Paljon huonompi tilanne on kuiva-aine kaapissa josta voi hyvin löytyä neljä vuotta vanhoja puurohiutaleita. En kyllä sinällään usko, että ne miksikään ovat menneet jos eivät ole muuttaneet muotoaan tai makuaan.

    Mutta varmasti paljon vaikuttaa sekin, mikä on ihmisen suhde ruokaan. Priorisoidaanko siihen enemmän rahaa kuin olisi tarvekaan ja koetaanko, että jääkaapin pitää aina olla ylitsepursuavan täysi. Tuntuuko tyhjä jääkaappi kurjalta? Toiset eivät myöskään kärsi ollenkaan syödä vanhentunutta ruokaa tai vanhentuvista aineksista valmistettua ruokaa. Sekin on tottumuskysymys. Minulla on oma bravuuriruoka "papumössö", jonka pohjana on aina jauheliha ja tölkillinen papuja, mutta johon sekoitan kaikki vanhentuvat vihannekset, juustot, purkinpohjat, mitä nyt kaapista löytyy. Maustamalla tulee tosi hyvää ja yleensä aika terveellistäkin, kun mössön kanssa ei tarvi erillistä hiilarilisää vaan sen voi syödä salaatin kylkiäisenä tai sellaisenaan.

    VastaaPoista
  2. Kannattaa hyödyntää pakastinta vaaravyöhykkeellä olevien eväiden kanssa, eli kokata jotain valmista niistä. Tietty sitten pitää pitää pakastinentyhjennysviikkoja välillä, ettei ongelma siirry vaan paikasta a paikkaan b.

    Itellä hyvin vähä hävikkiä, pienituloisena ei ole varaa törsäillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakastin ois muuten tosi kiva, mutta se kaikki lähemmäs 300l on täynnä marjoja :D Eli toisinsanoen voitaisiin elää luultavasti pari kuukautta pelkällä jogurtilla, maitorahkalla ja marjoilla. Huono vaan, että avokki ei suostu syömään viinimarjoja tai puolukoita maitorahkan kanssa, ei kuulemma sovi hänen makuhermoillensa :D

      Poista
  3. Oikein pahalta tuntuu lukea! Mitä tuhlausta. :D

    Ette ole kuitenkaan yksin, keskimääräinen suomalainen heittää ruokaa pois n. 2 kg kuukaudessa. Hurjaa!

    VastaaPoista
  4. Mä ymmärrän sua!
    Silloin entisessä elämässä, kun olin parisuhteessa rikkaan äijän kanssa, eikä rahalla ollut mitään väliä, heitettiin viikoittain ruokaa roskiin niin sumeilematta, että häpesin jo silloin sitä elämäntyyliä. Exän mielestä jos ruoka oli valmistettu eilen, niin se oli auttamatta jo vanhetunutta... :O
    Nykyään ostan just sen mitä tiedän käyttäväni ennen pilaantumista. En ole enää vuosiin hettänyt juuri mitään pois, vaan kaikki käytetään vaikka pitkin hampain. No okei, joskus joku yksittäinen hedelmä tai vihannes ehtinyt pehmetä liikaa, mutta yleensä silloinkin leikkaan vain pehmeän osan veks ja syön pokkana loput pois.
    Tämä kulkee tietysti käsikädessä ainaisen säästämiseni kanssa. Ruuasta kun on helpointa tinkiä.

    Mitä meikkeihin tulee. Käytän kaikki aina loppuun päivämääristä välittämättä ja meikkipussini on melkein yhtä pieni kuin lompakkoni. Vähemmälläkin saa naamansa täyteen tällinkiin. Sillä saralla olenkin kuulemma aika kummallinen naisihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omenoissa tuo pahan kohdan poisleikkaus tuntuu toimivan, mutta jostain syystä en vaan saa syötyä esimerkiksi liian tummaksi ehtinyttä banaania tai toisesta päästä pehmeäksi muuttunutta kurkkua :D

      Naisten meikeissä vähemmän on ehdottomasti enemmän, pisteet sulle siitä! :)

      Poista
  5. Jonkin verran itselläkin menee ruokaa roskiin, mutta onneksi suht vähän. Kun ei osta liikaa niin ei mene paljoa roskiinkaan...

    VastaaPoista
  6. Yritän käydä mahdollisimman vähän kaupassa. Tämä johtaa siihen että ostan edelleen ylitarpeen erityisesti kasviksia. Eniten ostpkäyttäytymiseen vaikuttaa lapsi; jos hän on mukana tulee ostettua kaikkea mitä hän haluaa syödä. Nytkin jääkaapissa tuijottaa nahistunut paprika. Ruokaa en halua heittää roskiin joten kaiken yritän myös syödä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsi tuo varmasti omat hankaluutensa kauppaan. Mitä itse joskus olen käynyt kaupassa lapsen kanssa niin helpoimmalla pääsee sen ikäisen kanssa joka menee siihen lastenistuimeen ostoskärryyn, voit mennä eteenpäin kuin juna alkuperäsne ostoslistan mukaan kun ei parka pääse hypistelemään ja mankumaan jokaista kivalta näyttävää asiaa :D

      Paprikat menee nykyisin melkolailla kaikki meillä/itsellä. Huomasin, että se on leivän päällä paljon parempa kuin kurkku joten popsin kurkut paloina ja laitan paprikaa sitten leivän päälle, yhestä paprikasta saa neljä "lohkoa" eli helposti päivän leivänpäälliset :)

      Poista
  7. Ainut, mitä minulta menee joskus roskiin, on homehtuvat hedelmät. Kasan alimmaisena tuntuu usein olevan joku linttaan mennyt ja homettahan siellä usein sitten on. Niistäkin tosin syön toisen puoliskon jos yhtään on syömäkelpoisen näköinen :D.. Vielä pitäisi oppia tekemään juuresten kuorista sipsejä, koirat syövätkin jo porkkananpäät ja keitettyjen perunoiden kuoret. Kananmunankuoretkin voisi morttelissa jauhaa kalkkijauheeksi koirille.

    Kauhistutti mökkireissulla kavereiden kanssa, kun he olivat ihan aikeissa heittää ruoalta jääneen annoksen suoraan roskiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kananmunankuoria jauhan ja heitän nurmikolle lannotteeks, mutta juureskuorisipseistä en oo koskaan ees kuullu :D Kerrohan sitten jos taidon opit että kuin hyviä tulee :)

      Poista